24h Komion luonnonsuojelualueella

Torstaina suunnattiin Komion luonnonsuojelualueelle, tuli mieleen että ensimmäisestä Poronpolun reissusta on jo yli kaksi vuotta aikaa. Tässä nyt tähän hätään selkein kartta paikasta, mullakaan ei mitään kunnon karttaa mukana ollut vaan tihrustelin tuota kännykän näytöltä, hyvin selvittiin silti.

Auto piti jättää pilpalantien vieressä olevalle parkkikselle, pidemmälle p-paikalle ei saanut ajaa tien kunnosta johtuen. Ihan hyvä niin, tie katosi välillä jalkojenkin alta ja sinne humpsahti helposti nilkkoihin asti vaikka miten yritti katsoa mihin astui :D Käveltiin reittien lähtöpisteelle, parisen kilsaa piti talsia tietä pitkin, me kyllä taidettiin vähän koukkailla myös poluilla heti kun tuli järvi näkyviin ja löydettiin polkuja rannasta. Nyt ei ollut suunnitelmissa mikään 30km lenkki, vaan reitiksi valikoitui 7km pituinen Luutaharjun Samo. Joka sekin oli raskaampi kuin muistin, ihan kivoja mäkiä löytyy tuolta Lopen puolelta...

Polutkaan eivät olleet ihan kesäkunnossa vielä kaikilta osin, alkumatka oli lumista, jäistä ja märkää. Nastakengät eivät olleet mitenkään liioiteltu valinta. Mitä kauemmas reittien lähtöpisteeltä käveltiin, sitä parempikuntoisiksi polut muuttuivat. Olisi siellä ilman nastureitakin selvinnyt, mutta kyllä ne toivat mukavasti helpotusta kävelyyn, muuten olisi pitänyt hyppiä osa matkasta umpimetsän puolella.

Maisemissa ei ollut valittamista. Useamman kerran reitin varrella pääsi ihailemaan maisemia korkealta. Muutamasta kohdasta on myös ennallistamistarkoituksessa poltettu metsää, allaolevan kuvan alue poltettu muistaakseni 2016. Tuntui olevan lintujen suosiossa.

Pahoittelut kännykkälaadusta, Trau ei voinut ohittaa kuplivaa vettä, ihmetteli sitä muuten piiitkään:

Kilometrejä torstaille kertyi sports trackerin mukaan n. 11 ja aikaa meni n. 3,5h. Ketään ei siinä ajassa tullut vastaan, saatiin seikkailla ihan rauhassa. Trau liikkui hyvin ja puhtaasti koko matkan :) Tore vasta käynnistyi loppusuoralla, kun me Traun kanssa yritettiin väsyneinä laahustaa autoa kohti:

Syötiin ja pyörittiin siinä parkkipaikan ympäristössä vielä jonkun aikaa ennen kuin kömmittiin autoon nukkumaan. Onneksi pilpalantie on öisin hyvin rauhallinen, ei tarvinnut häiriintyä liikenteestä. Nukuttiin oikein hyvin, koirille oli tällä kertaa peitto mukana ja ne nukkuivatkin sen alla tyytyväisinä koko yön, mitä nyt Trau kömpi sieltä pari kertaa pois. Ilmeisesti oli kuitenkin kylmä ilman peittoa, kun piti herättää mut auttamaan sinne takaisin. Lämpötila taisi pysyä plussan puolella koko yön.

Aamulla käytiin hölkkäilemässä kilsan verran ennen aamupalaa, että sai paikat vetristettyä ja aivot hereille. Päivän suunnitelma oli mennä ihan fiiliksen mukaan. Parkkipaikalta lähti hiihtoreitti jota käytiin tutkailemassa, jotenkin päädyttiin polkuja seuraillessa takaisin eri reittien lähtöpisteisiin kauemmalle parkkipaikalle. 3,5km mittaista Pikku Samoa en ollut koskaan kiertänyt, joten käytiin kulkemassa se läpi. Osa reitin poluista oltiinkin kuljettu jo torstaina rannan läheisyydessä seikkaillessa, ne jätettiin välistä. Mahtavia maisemia löytyi tämänkin reitin varrelta, lisäksi sieltä löytyi Traulle uintipaikka taas kerran... Joutsenetkin olivat löytäneet järvelle, joka tosin oli vielä sen verran jäässä että kesti niiden painon, rannat siellä oli aika sulat jo. Takaisin autolle käveltiin jo tutuksi tullutta tietä pitkin. Pari tuntia ja n. 6,5km oli tämä lenkki sitten lopulta.

Muutama tunti istuskeltiin vielä autolla, molempien kanssa tein myös pienen tempputreenin kun kerrankin oltiin paikassa jossa oli siihen kunnolla tilaa. Torella meni tosi lujaa (vähän liiankin) ja Traukin teki hyvin reippaasti ja iloisesti. Löhöiltiin nauttimassa lämpimästä auringosta kunnes kylmä tuuli ilmestyi häiritsemään mun lukuhetkeä. Pyörähdettiin vielä pikainen lenkki lähimmillä poluilla ja lähdettiin suuntaamaan kotia kohti.

Trau osteopaatilla

Käytiin Eurassa lomailemassa ja hakemassa Trau vihdoin kotiin, josko se tällä kertaa saisi olla täällä vähän pidempään kuin viimeksi. Ihanien kevätkelien ansiosta tuli ulkoiltua paljon ja kamerakin pääsi pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan. Trau päätti myös ilmojen olevan riittävän lämpimät talviturkin heittämiseen, vaikkei se vesi ilmeestä päätellen kovin lämmintä sitten ollutkaan :D

Äskön kotiuduttiin osteopaatilta ja taisi olla ihan oikea päätös suunnata sinne eläinlääkärin sijaan. Traullahan on ollut syksystä asti yksittäisiä mysteeriontumisia jotka eivät ole ikinä pitkään kestäneet. Alkuun meni lavan takana olleen jumin piikkiin, sen jälkeen pienen tassussa olleen haavan, mutta joku epäpuhtaus liikkeessä pysyi vaikka tassu paranikin nopeasti. Jos sitä ei olisi selkäkuvattu, olisi se ehkä ollut ensimmäinen suunta, mutta kun selän ja kyynärät tiesi priimaksi niin ei röntgen kuulostanut oikealta tai ainakaan ensimmäiseltä ratkaisulta syyn etsimiseen.

Osteopaatille mennessä tuli hyvin yksi ero koirien luonteessa esille. Siinä missä oven auetessa Tore aina lentää osteopaatin syliin riemuissaan, Trau kävi vähän haistamassa lahjetta ja kipitti tutkimaan huoneen hajuja. Ajattelin että se olisi jännittänyt vähän osteopaatin pöytää, mutta löhöilikin siinä alusta asti ihan rennosti, mitä nyt välillä katsoi osteopaattia vähän epäilevästi.

Löytyihän sieltä sitten hyvin todennäköinen syy ontumisiin. Ilmeisesti rintarankaan on tullut jokin tälli (ei mikään ihme Traun vauhdilla), josta ongelma on siirtynyt niskaan jota vähän syyksi epäilinkin. Rintarangan alueella oli vähän kiertoa, niska oli jäykempi oikealle puolelle (ja oikeaa se on ontunutkin) ja siellä mahdollisesti jotain hermoärsytystä. Vastasi hoitoon oikeen hyvin, puolen tunnin käsittelyn jälkeen päästiinkin jo lähtemään. Käydään parin viikon päästä vielä uudelleen katsomassa mihin suuntaan tilanne menee, siihen asti ihan normieloa ja seuraillaan paraneeko liike takaisin normaaliksi. Pari päivää otetaan nyt vähän iisimmin, sitten katsotaan josko päästäisiin testaamaan millainen tuo uusi auto on nukkumapaikkana ;)

Toren kanssa ollaan käyty muutama kerta canicrossailemassa ja jonkunnäköinen koreografiakin on tehtynä ja testailtuna koiratanssia ajatellen. Vähän on vaiheessa vielä, mutta eiköhän siitä tule videota bloginkin puolelle kunhan saadaan se joskus valmiiksi asti ja treenattua vähän nykyistä paremmalle mallille. Ei sen koreografian tekeminen ollutkaan ihan niin kamalaa kuin odotin, alkukankeuksien jälkeen jopa ihan kivaa kaikesta vaikeudestaan huolimatta.

Hiljaiseloa

Huppista, blogin päivittely on päässyt hetkeksi unohtumaan kokonaan :D

Trau kotiutui juoksuhoidosta pari viikkoa sitten kun todettiin, ettei ne juoksut ilmeisesti ole alkamassa. Seuraavana päivänä ne alkoi, joten Trau olikin kotona vajaa viikon ja lähti takaisin Euraan. Ehti se sinä aikana taas vähän nilkuttaa etutassuaan... Ei se Eurassa ollessa koskaan onnu. Sain sille parin viikon päähän ajan osteopaatille, katsotaan löytyisikö sieltä apua ongelmaan vai pitääkö keksiä jotain muuta, se nyt on kuitenkin se ensimmäinen juttu mitä kokeillaan. Ja josko saisi neiti olla seuraavalla kerralla vähän pidemmän ajan kotona, eipä siinä muutaman päivän aikana tullut mitään ihmeellistä tehtyä.

Tore ei ole silti ehtinyt tylsistymään, tänäänkin paineltiin päälle kolme tuntia ympäri metsiä. Huomenna tosin taidetaan lumimyräkän takia tyytyä vain pissatuksiin ja keksiä enemmän tekemistä sisällä. Jonkun verran ollaan temppuiltu ja päästy jo vähän yhdistelemäänkin temppuja, hyvältä tuntuu ja kivaa on molemmilla. Koiratanssikurssilla vaan seuraavana aiheena koreografian teko ja se saattaa olla se kohta jossa mulla töksähtää mielenkiinto, mutta katsotaan.

Canicrossailtu ollaan myös, kyllä me periaatteessa jo kisamatkoja jaksetaan juosta mutta vauhti ei ole mikään huikea. Kevään kisoja tullut vähän silmäiltyä, jos jossain kävisi harrastussarjassa kokeilemassa miltä meno kisoissa tuntuu, mutta katsotaan miten sopivat aikatauluihin. Eipä tässä siedettävän matkan päässä kovin monia kisoja ole, mutta ehkä me johonkin ehditään.

Tore on käynyt myös pari lisäkertaa osteopaatilla, eli käyntikertoja nyt yhteensä kolme ja kaikille taisi tulla parisen viikkoa väliä. Mahaoireet ja anaalirauhasvaivat katosivat taas heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Pompottelut ei jääneet edes kolmannelle kerralle, vähentyneet ne on sentään yksittäisiin pompauksiin, kun vielä tammikuussa pompotteli pidemmän matkan putkeen aina kun sen aloitti. Jotain suoristettavaa ja käsiteltävää sieltä lannerangan alueelta on joka kerta löytynyt, mutta tuntui osteopaattikin olevan vähän hämillään. Viimeisimmän käynnin jälkeen keepis pompotteli koko matkan osteopaatilta kotiin, eli kyllä siellä varmaan ihan oikeaa aluetta käsiteltiin. Joku vanhempi ongelma siellä oli kuulemma lähtenyt parantumaan väärään suuntaan tai jotain?

Silloin pari vuotta sittenhän pompottelu jäi heti ekalle käynnille ja pysyi poissa yli vuoden. Kelit kyllä vaikuttaa vahvasti, tänäänkin oli muutama aste plussalla ja aurinko paistoi, ei pompotellut. Vähänkin pakkasta niin ihan varmasti pomputtaa jossain vaiheessa lenkkiä. Paitsi jos ollaan juoksemassa, silloin ei haittaa pakkanenkaan. Odotellaan siis lämpimämpiä kelejä niin päästään pompotteluista eroon ja käydään varmaan vielä kerran osteopaatilla jossain vaiheessa, mutta ei sillä nyt mitään kamalaa kiirettä ole. Ollaan molemmat sitä mieltä, että todennäköisemmin se alkuperäinen syy pompottelulle on siellä selässä eikä polvessa, mutta eihän sitä varmaksi voi sanoa. Voidaan kuitenkin liikkua ja elellä ihan normaalisti, Tore ei ole millään tavalla kipeä edes pompotellessaan. Tehdään mitä tehdään ja jätetään tekemättä ne asiat jotka pompottelua pahentaa, tosin niitä ei ole kamalasti vastaan tullut. Agiakin Tore saisi tehdä, sehän on tehnyt sitä satunnaisesti eikä pompottelu ole siitä pahentunut mitenkään, mutta mä en ota sitä riskiä kun jotain vikaa kuitenkin jossain on ja voidaan tehdä niin paljon kaikkea muutakin. Ei meillä tällä hetkellä olisi edes aikaa aksailuille, joskus pitää levätäkin.