Maaliskuu

Pientä hiljaisuutta blogin puolella havaittavissa... Aina ei vaan ehdi istua koneelle, tai silloin jos ehtisi, valitseekin mieluummin nukkumisen. Tän päivän liukastelulenkin takia nyt on aikaa kirjoittaa, nilkalla ei kävellä ja ranteellakaan ei tehdä mitään...

Koirakavereita treffailtu useampaan otteeseen

Tore on käynyt kolme kertaa ohjatuissa rallytreeneissä, tehnyt ihan mahtavalla fiiliksellä ja teknisestikään ei mitään isompaa valitettavaa löydy. Oikealla puolella seuraaminen alkaa sekin sujua, vaikka edelleen välillä mulle tarjotaan mm. jalkojen väliin tunkemista (joka opeteltu joskus pentuna osittain ja unohdettu sen jälkeen, jostain se nyt on kelpien päässä keksitty uudelleen). Idea siinä kuitenkin jo on.

Parit agiliitelyt Tore on käynyt tekemässä myös, mutta veti itsensä heti kahden kerran jälkeen sen verran juntturaan, että agiliitelyt on kyllä Toren osalta liidelty. Oli matalat rimat, tehtiin suht vähän kerralla ja jätettiin tiukimmat käännökset välistä, silti keepis veti heti jumiin. Toki liukkailla keleilläkin varmaan on vaikutusta asiaan, mutta oli niitä liukkaita ennen agiliitojakin eikä sille silloin niistä mitään isompaa tullut. Jotain yksittäisiä juttuja voidaan ehkä tehdä, ja miksei jotain putkirallattelua epiksissä jos sattuu lähellä olemaan, mutta muuten keskitytään muihin juttuihin. Onneksi Tore on yhtä isolla innolla mukana aina, oli laji mikä tahansa. 

Toren kanssa päästiin myös vihdoin tällä viikolla juoksemaan! Eurassa on paljon vähemmän jäätikköä kuin täällä meillä, löytyi ihan suliakin polkuja jo. Onneksi oli vetokamppeet mukana, päästiin pari kertaa muistelemaan miten se homma toimikaan. Intoa (ja ääntä...) riitti, suunnat ja muut käskyt olivat hyvin keepiksen päässä tallessa.

Molemmilla kerroilla heitettiin varmaan alle parin kilometrin lenkit. Torehan ois jaksanut enemmänkin ja jäähdyttelyjen aikaan veti vielä kunnon hepulit, multa vaan loppui kunto kun Toren vauhdissa yritti pysyä. Jospa nää vetohommatkin saisi vihdoin vähän säännöllisemmiksi, jos täältäkin päin joskus sulaisi edes osa jäätiköistä pois.. Tänään oli suunnitelmissa tutkia miltä lähimmät hiekkatiet näyttää, mutta lumen takia jää se homma toiseen päivään.

Jos vaan ranne kestää, huomenna jatketaan hierontaa. Hyvin sieltä on jumit onneksi lähtenyt aukeamaan, mitään isompaa ei enää onneksi ole. Osteopaatille pitänee myös soitella pitkästä aikaa, kunhan saan omat aikataulut ensin selville.

Ja neiti Trau. Trau on tehnyt vähän rallyn alkeita, jatketaan kunhan kelit taas lämpenee. Lähiparkkis on onneksi jo sulanut sen verran, ettei tarvitse sen pidemmälle joka kerta lähteä. Yleensä rallatellaan molempien kanssa pikkupätkät metsäparkkiksilla lenkkien jälkeen, mutta ne on vielä vähän turhan jäisiä siihen hommaan.

Trau ultrattiin tyhjäksi, kuten vähän odotinkin. Syksyllä uusi yritys. Tämän kunniaksi Trau pääsi jatkamaan agiliitelyitä lomailunsa jälkeen. Ja taisi se loma taas kerran tehdä ihan hyvää. Kova into päällä ja onnistui helposti nekin asiat, jotka ovat olleet aikaisemmin vaikeita. Ensi kuu jatketaan vielä nykyisessä agiryhmässä, kauden vaihtuessa näillä näkymin jäädään pienelle tauolle ohjatuista treeneistä ja jatketaan viimeiset esteet kuntoon itsenäisesti. Ollaan kuitenkin tällä hetkellä ryhmässä, jossa monet jo kepit ja A:n radalla tekee, ja joudutaan sen takia pätkimään ratoja melkein joka kerralla. Niissä ryhmissä joissa ei niitä radalla tehdä, on taas radat muutoin sellaisia, että ne suurimmaksi osaksi meiltä sujuu, niin ollaan jääty vähän väliin, jossa kumpikaan ei ole hyvä. Palataan kyllä ohjattuihin treeneihin takaisin myöhemmin ja voidaan välissäkin satunnaisia tuurausvuoroja yrittää metsästää jos siltä tuntuu.

Ollaan viikon verran lenkkeilty vähän isommalla porukalla. Kaverin kääkkämix tuli viikko sitten hoitoon, ja lähdettiinkin siitä heti seuraavana päivänä Euraan Iraa moikkaamaan. Torelle Kola olikin jo entuudestaan tuttu, pari kertaa samalla lenkillä oltu, muille ihan uusi tuttavuus. Traun suhtautumista vähän mietin, mutta sitä ei sitten mitenkään pikkukoira haitannutkaan, aika taitavasti unohti koko tyypin olemassaolon aluksi. Joutui tosin heti ensimmäisenä päivänä leikkimään tyynyä, ja nyt on muutamana päivänä jo innostunut leikkimäänkin. Ira onnistui myös varsin taitavasti leikkimään, ettei koko Kolaa ole olemassa :D

Tore on vähän mustis, kun Toren kotiin tuotiin toinen uros, joka myös tahtoo olla lähellä ja nukkua peiton alla. Osaa kuitenkin olla nätisti, mitä nyt vähän murahtaa jos toinen kiipeilee päällä tai leikkii kissaa ja menee puskemaan kylkeä. Sen takia nuo ei nyt varmuuden vuoksi ole valvomatta samassa tilassa, Tore kyllä osaa sanoa nätisti vaikka suuttuisikin, mutta tuota kokoeroa on sen verran paljon, ettei oteta mitään pieniäkään riskejä. Ja on Toreakin nyt tässä parina päivänä alkanut leikkiminenkin kiinnostaa, se ei vaan selvästikään tiedä miten noin pienen kanssa uskaltaa leikkiä.

Koirakavereita ja kuvia

Pikapäivitystä kera kuvien. Treenaamisen suhteen ollaan oltu aika laiskoja, molempien kanssa tehty jotain yksittäisiä pieniä rallyjuttuja ja takapäänkäyttöä tasapainotyynyllä, siinä viimeisen kahden viikon treenailut :D No, ensi viikolla takaisin rytmiin niiden osalta. 

Eilen kotiuduttiin melkein viikon reissulta Eurasta. Tore pääsi siellä rälläämään huskyjengin kanssa, Trau sai nauttia levosta ja rauhasta. Eilen heti kotiutumisen jälkeen käytiin pellolla moikkaamassa pikkukelpietä. Toren koirasosiaalisuus jaksaa aina hämmästyttää. Ira, elopainoa huimat kolme kiloa, vähän ärähtää ja Tore jo kipittää muualle, yleensä jonkun syliin turvaan. Ei raukka voi mennä edes sänkyyn nukkumaan, jos Ira on paikalla, ellei joku ole tukena ja sanomassa, että kyllä sinne molemmat mahtuu. Siinä missä Trau vaan ignooraa Iran pörinät ja hyppää sen viereen nukkumaan. Kaikkien kaverin huskyjen kanssa Tore tulee toimeen ongelmitta, yhden päällepäsmärin kanssa on vähän jotain pörissyt, nykyään on kuin ei koko koiraa olisikaan. Jotenkin se saa myös kaikki pennut tykästymään itseensä heti, aremmatkin tapaukset. Ja hermot sillä kestää mitä vaan, eilenkin katseli hölmistyneenä kun toinen kelpiekakara haukkui vieressä, hyppi päin ja oli koko ajan härkkimässä. Välillä vedettiin juoksurallit pennun kanssa ja palattiin omien tutkimusten pariin. Jotain pientä roturasistisuutta kyllä havaittavissa, yhdenkään muun koiran kanssa Tore ei ole juossut yhtä paljon kuin toisen kelpien, vaikka kivat rallit saa huskyjenkin kanssa vedettyä. 

Hassua ajatella, että joskus tuo sosiaalisuusihme veti kiljuen karkuun leveän tien toisella puolella rauhassa kävellyttä koiraa, joka nyt sattui vähän vilkaisemaan pikkuTorea päin. Nykyään sama koira auttaa ja on auttanut monia arkoja pentuja rohkaistumaan käytöksellään. Arat koirat kun on Torelle ilmaa siihen asti, kunnes itse haluavat tutustua, sen jälkeen vasta varovasti kokeillaan suostuisiko toinen leikkimään.

Trau ei pääse pikkukelpieen tutustumaan, ainakaan vielä, sillä menisi siihen komenteluun ja härkkimiseen hermot aika äkkiä, mutta ensi viikolla saadaan lenkkiseuraa Traullekin. Vaikka sille nyt tuntuukin olevan aivan sama onko muita koiria mukana. Omat tutkimukset on mielenkiintoisempia kuin leikkiseura, mitä nyt Torea voi välillä käydä härnäämässä ja juoksevia kavereita jahtaamassa. Vain harvojen ja valittujen kanssa voi leikkiä kunnolla. Toren kanssa on hauskinta leikkiä silloin, kun Tore haluaisi nukkua :D

Kamerakalusto sai parin vuoden ihmettelyn jälkeen pientä päivitystä, vihdoin mulla on riittävän valovoimainen objektiivi ja pystyy metsässäkin kuvaamaan helpommin. Ja sisällä. Tarkennuskin toimii ilman kikkailuja. Ihmeellistä. Testikuvia tältä viikolta:

Hurrrja peto