27. helmikuuta 2016

Astutushommia

Trau pääsi treffeille Haakkonin kanssa ekan kerran torstaina ja uusinta otettiin heti eilen, kun torstaina homma meni molempien osalta vähän sähläämikseksi. Eilenkään eivät jääneet nalkkiin, mutta ei kumpaakaan voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Odotellaan nyt kuukauden verran ultraan, sen jälkeen saadaan tietää saivatko ne jotain aikaiseksi :) Trau kyllä tykkää Haakkonista ihan älyttömästi, tälläkään kerralla ei mitään komentelua ilmassa, vaikka yleensä vieraita iholle tulevia koiria pitääkin sen mielestä vähän komentaa.

Tore on osannut olla yllättävän nätisti Traun seurassa, vaikkei kastroinnista ole vielä kuukauttakaan. Kyllä se sitä vähän normaalia enemmän kiinnostaa, mutta ei mitään kosimisyrityksiä eikä selkään hyppimisiä. Vieraita uroksia ei vaan Traun lähelle tällä hetkellä ilman murinoita päästetä, mutta ei meillä onneksi ole mitään pakottavaa tarvetta uroksia treffailla Traun juoksujen aikaan muutenkaan.

Dobo on hyppinyt silmille vähän joka paikasta ja jatkuvasti, joten hetken päähänpistosta tilasin meille dobopallon, syvien lihaksien vahvistamisesta voisi olla molemmille hurtille paljonkin hyötyä. Tasapainotyynyt metsästetään jostain ihmispuolelta, koirien omassa versiossa tökkäsi hinta liian pahasti, etenkin kun haluan niitä kaksi. Muutenkin kiva saada jotain tekemistä koirien kanssa sisälle, kun uudet temppuideat alkaa käydä vähiin. Toivottavasti saadaan tarvikkeet jo ens viikolla, niin päästään kokeilemaan!

Mä oon ollut koko tämän vuoden tosi laiska kuvaamaan, keliolosuhteet on vaikuttaneet asiaan, mutta onneksi muut jaksaa kuvata noita välillä mun puolesta :D Loput peltorälläyslenkin kuvista saa jäädä vielä julkaisematta, onpahan seuraaviinkin postauksiin luvassa muutakin kuin tekstiä.

Kuolaturpa ja taustalla voi noita hulluja nuoria-Luna, mielistelijä-Dita ja mene nyt pois siitä häiriköimästä-Trau.

23. helmikuuta 2016

Höntsäilytreenit

Käytiin heti aamulla hallilla pyörimässä, tällä kertaa ihan keskenämme. Ja saatiinkin olla rauhassa, oli muuten ensimmäinen kerta kun siellä ei ollut ketään muuta.

Trau teki pientä ratapätkää, 2x2-keppejä, muutamaan otteeseen keinua ja loppuun vielä vähän putkirallia. Rata oli sen verran simppeli, ettei mitään ongelmaa siinä, toki se saisi edelleen hakeutua esteille vähän itsenäisemmin, mutta eiköhän se sieltä tule :) Kepit alkaa jo olemaan siinä mallissa, että pian voi jo siirtyä neljään keppiin, tosin sattaa olla että ennen niihin siirtymistä pyöritään penturumban läpi. Keinulla se on jo tosi reipas, vähän saa vielä hidastusapua, mutta ei se ole mitenkään jännittävä homma enää. Häntä pystyssä suoritetaan ja kipitetään äkkiä odottamaan, saisko sen jo mennä uudestaan. Ja lopun rallisuora nyt oli vaan siisti, etenkin kun ekan kerran juoksemisen jälkeen hoksasi, että lopussahan odottaa targetti nakkien kanssa.

Toren kanssa höntsäiltiin, mutta ei me kai mitään aikaiseksi saatu :D Kunhan temppuiltiin, tehtiin pari mitätöntä pätkää seuruuta ja loppuun sekin sai vetää putkirallin pari kertaa. Vaikka toki keepis ehti suorittaa putkia itsenäisesti aika monta kertaa, Toren mielestä kai putki ja sivu kuulostavat ihan samalta. Jatkettiin meidän irvistelytemppua myös, siihenkin taitaa alkaa joku idea jo löytyä. Pari kertaa eksyttiin keinullekin, saatiin siitä vähän vaihtelua treeniin. Eipä rämäpää siitä jaksanut paljoa piitata, vaikka onkin ennen vain paukutellut loppua.

Jäähdyttelylenkille lähtiessä Tore löysi mielestään aivan ihanan vinkuvan pallon, jota Tore sitten vähän lainasi. Kantoi sitä koko lenkin mukana. No, ei ainakaan tarvinnut miettiä missä keepis menee, piti pallon kanssa aika meteliä.

Videokamera pääsi taas mukaan, kone ei vain ilmeisesti enää jaksa pyörittää/käsitellä mitään HD-laatua enää kovin kummoisesti, joten tällä mennään:

22. helmikuuta 2016

Rotukriisi

Oon tässä rotukriiseillyt jo jonkin aikaa. Pyöritellyt mielessä kaikkia mahdollisia agiin ja mahdollisesti myös vetohommiin soveltuvia rotuja. Ei mulle ole vielä ainakaan tänä vuonna seuraavaa koiraa tulossa, mutta tykkään olla ajoissa liikkeellä, ja Toren selkäoireilun takia rotukriiseily on taas ollut pinnalla. Toki Traun kanssa on kiva harrastaa ja tehdä, mutta siinä ei aina ole tarpeeksi haastetta, ja mä olen ehdottomasti parhaimmillani sellaisen koiran kanssa, jonka kanssa treenatessa ei jää aikaa miettiä mitään ylimääräistä, jonka kanssa ei ole aikaa jäädä enää jossain agiradalla miettimään, miten joku ohjauskuvio menikään. Ja koska Tore ei enää aksaa ja vetohommatkin on kysymysmerkkinä, niin seuraava corgia menevämpi harrastuskaveri on ollut mietinnässä, vaikka toki keepis jatkaa edelleen aktiivisena harrastushurttana, nyt vaan vähän rauhallisempien lajien parissa. Ja jos Tore vetoa kestää, ei sitä varmasti haittaisi saada kaveri siihen touhuun ;)

Mikäli meidän pentusuunnitelmat onnistuu ja sieltä sopiva tyttö sattuu syntymään, tulee kolmen koiran kanssa elämistäkin kokeiltua vähän aikaa. Yksi kun on menossa mun vanhemmille sijoitukseen, mutta sinne ei kuulemma kelpaa pikkupentu. Ja mä kyllä ihan mielelläni pidän jonkun kakaran täällä kasvamassa, täällä ympäristössä on helpompi raahata pentua kaikkialle mukaan ihmettelemään ja on noi kaksi tervepäistä koiraa näyttämässä mallia, Ira kun on vähän... No, Ira. Ei välttämättä ihan paras esikuva pennulle kaikissa asioissa.

Rotuja on mietitty laidasta laitaan, jopa paimenryhmän ulkopuolelta. Viikonloppuna olin kaverin seurana agiepiksissä katsomassa ja taisi rotukriiseily loppua siihen, asiaan mitä oon ennenkin miettinyt. Kaikki ne rodut, jotka sopisi mulle muilta ominaisuuksiltaan, tuntuu jotenkin liian hitailta, liian rauhallisilta, liian siltä ja tältä, jotenkin passiivisiltakin. Mä tarviin koiran, jonka kanssa joutuu hakkaamaan päätä seinään ja kiroamaan sitä, kun mikään ei onnistu, jonka kanssa onnistumisista saa paljon enemmän irti, kun niiden eteen on joutunut tekemään niin paljon töitä. Tarviin koiran, joka on yhtä hullu kuin minä toisinaan. Siihen vielä sopiva koko ja säänkestävä, lyhyt turkki, niin mikä rotu jää jäljelle...

Kelpie.


19. helmikuuta 2016

Saikkuilut saikkuiltu

Treenailtiin Traun kanssa taas tiistaina:


Alkuun vähän kiemuraa ja loppuun vähän suoraa etupalkalla. Ei mitään ongelmaa, mulla oli vaan ohjaukset vähän hukassa, kun oon tottunut siihen, että tuollaisillakin pätkillä on kiire. Ennen suoralla juoksemista tehtiin muutamaan kertaan rengasta, että saatiin se idea taas löytymään, aluksi piti tarjota esteen kiertämistä ja renkaan alittamista, mutta lopulta meni muiden esteidenkin kanssa ihan mainiosti. Loppuun muutama kerta keinua. Aika kevyt treeni, piti treenata viikonlopun epiksiä varten, mutta kun neiti päätti aloittaa juoksut näin kuukauden etuajassa, niin muokattiinkin treenejä lennosta, toi suora oli siellä jo valmiina niin käytettiin sitä.

Tore oli tietenkin matkassa mukana myös. Tehtiin seuruuta, paikkista ja temppuiltiin, ja saihan keepiskin muutamaan otteeseen putkesta juosta. Torella on ollut kivaa, kun saa taas juosta! Lopeteltiinkin saikkuilu jo maanantaina ja saivat käydä kahdestaan vähän juoksemassa, tiistaina ja keskiviikkona pääsi sitten mukaan rälläämään Ditan ja Lunan kanssa :) Keskiviikon lenkki venähtikin melkein kolmetuntiseksi, kun vakioreiteille oli vedetty ladut ja piti vähän tehdä muutoksia lenkkireittiin, meni osittain aika rämpimiseksi kyllä se touhu, mut olipahan (hetken) väsyneet koirat kotona.

Tän päivän treeni näytti tältä:


Ensin valkopohjaisella numeroitu ratapätkä. Ekalla kerralla palkkaus kolmosesteen pyöritykseen, sitä kun ei kai ole ennen tehty. Trau teki kuitenkin ihan mahtavasti. Putkisuora oli sen mielestä tosi huippu, oikeen näki kun toinen nautti. Tokalla kierroksella jätettiin palkkaus pois, ja hyvinhän se teki silti. Mustapohjaisella numeroitu rata sujui aika hyvin sekin, ekalla kierroksella koutsi palkkasi kasiputken jälkeen, kun Trau katsoo mua aina putkien jälkeen ja ois saattanut juosta vaan mun perässä. Toisella kierroksella koutsi seisoi samassa paikassa, joten Trau himmaili ja lopulta päätti palata takaisinpäin kysymään, saisko sen palkan sittenkin. Muuten ei mitään valittamista, kivat, simppelit radat ja pelottavan innokas koira, hengästyy nykyään ihan kunnolla senkin kanssa juostessa.

Tore teki Toren treeniä. Paikkista ja seuruuta jatkettiin taas, jos me rallyilla aiotaan niin kai se seuruu on pakko opetella loppuun asti. Lisäksi uhkailin sitä vesipullolla sen haukkuessa, Tore irvisteli pullolle joka kerta varsin tunteella, joten tehdään nyt siitä uutta temppua :D Lopussa oli sen verran ylimääräistä aikaa, että Tore pääsi juoksemaan peräkkäisistä putkista muutaman kerran, veti aika paljon kierroksia siitä, mutta malttoi kuitenkin pienen muistutuksen jälkeen odottaa lupaa ennen putkeen syöksymistä. Saa sekin aina vähän jotain rällätä, vaikkei varsinaisesti agia sen kanssa enää tehdä. Ja onhan meillä agin tilalle aika paljon suunnitelmia, mutta katotaan nyt mistä innostutaan eniten :) Toivotaan, että vetohommat pystytään pitämään harrastuksissa mukana, ei Tore ole siitä ainakaan yhtä paljon jumiutunut kuin agista, eli sen suhteen meillä on vielä toivoa. Ei kuitenkaan lähdetä kokeilemaan ennen kuin kaikki pienimmätkin jumit on varmasti saatu auki.

Lumikelpie

13. helmikuuta 2016

Liitocorgi

Vähän agikuulumisia pitkästä aikaa. Trau saa nyt pitää Toren treenipaikan ainakin hetkellisesti. Onneksi Trau sujahtaa treeniporukkaan ihan sujuvasti, vaikka onkin tehnyt paljon vähemmän kuin muut ja pystytään aika pitkälti tekemään samoja hommia. Perjantain rata näytti tältä:


Alkuperäinen suunnitelma oli palkata jossain välissä rataa, mutta halusin kokeilla miten koko rata sujuisi. Ja sujuihan se! Eka ihmetystä aiheuttanut asia oli se, että se pysyi lähdössä. Ei me olla sitä sen kummemmin treenattu. Ei mitään suurempia ongelmakohtia, 7, 4 & 11 putkiin meneminen oli vähän hakusessa, piti saattaa aika pitkälle, mutta löytyihän nekin sieltä. Muurista se meinasi mennä ekalla kerralla ohi, mutta korjasi asian itse ja kääntyikin lopulta hyppäämään sen, vaikka suunta selkeästi oli aluksi mun jalkoja kohti. Muutenkin se haki hypyille paljon paremmin kuin ennen, keskittyi tekemiseen eikä pelkästään mun kyttäämiseen palkan toivossa.

Loppuun tehtiin muutama kerta pituutta, mä kun en millään muista, onko se tehnyt sitä ennen vai ei :D Hyvin sujui, oishan tuon voinut ottaa rataankin mukaan. Traulle kun on muurikin esitelty kunnolla vasta radalla, eikä sekään ollut sille mikään ongelma. Kontaktit ja kepit pitäis saada vielä kuntoon, keppejähän se ei ole montaa kertaa treenannut ja juoksarit on aika pahasti vaiheessa (lue: on meillä se kehikko jo)... Mutta ei meillä onneksi mikään kiire niiden kanssa ole :)

Tänään käytiin vähän hömppäilemässä hallilla myös. Tehtiin vähän lähtötreeniä (se oikeesti pysyy jo aika hyvin) ja siinä samassa hypyn ja putken kanssa vähän ohjauksia ja takaakiertoja, joissa ei muuten ole mitään moitittavaa ja takaakierroille pystyy lähettämään jo yllättävän kaukaa. Muisteltiin vähän miten ne kepit menikään, 2x2-tyylillä siis mennään ja ihan kahdella kepillä naksuteltiin tänään. Loppuun vielä muutama kerta keinua, ajatuksena oli paukutella alastuloa, mutta Trau oli eri mieltä ja suoritti siis koko keinua, hidastettiin vaan alastuloa vähän. Ei siinä mitään ongelmaa, mutta ilman hidastamista ei tehdä keinua vielä hetkeen, vähän se liike taitaa vielä jänskättää. Mutta ennenhän ollaankin tehty keinua vaan pöytien avulla, koskaan ole ollut noin isoa liikettä. Tauoilla leikittiin, innostuihan Traukin siitä kun tarpeeksi kauan lelun kanssa härnäsi, mut kyllä se edelleen leikkii kotona paljon paremmin. Edistystä kuitenkin, alussahan se ei tarttunut leluun kiinni ollenkaan hallilla.

Ens viikolla treenit jatkuu, ja tiistaina loppuu myös Toren rälläyskielto! Katotaan kuinka pahasti siltä katoaa korvat, kun pääsee kahden viikon olemattoman hihnalenkkeilyn jälkeen juoksemaan :) Vaikka ihan rennostihan tuo on lomailuunsa suhtautunut.


11. helmikuuta 2016

Toren selkälausunto

Tulihan se sieltä, just sellaisena kuin ajattelinkin:

VA1 (aste 1, lievä)
SP0 (puhdas)
LTV0 (normaali)

"Viimeisestä rintanikamasta puuttuu kylkiluut (välimuotoinen nikama).
Rajatapaus LTV
Viimeinen lannenikama on lyhyt ja sijaitsee takana."

Ihmetellään nyt sitten, mitä harrastusten suhteen tehdään, normielämää tuo ei muuta mitenkään. Mitä nyt nopeasti oon asiaa tutkinut, joidenkin mukaan tuo kylkiluiden puuttuminen ei vaikuta mihinkään, joidenkin mukaan taas voi aiheuttaa ongelmia, mutta tiedä häntä. Ja LTV, puhtaaksi lausuttu, mutta ei täysin priima sekään, ja ne selän pahimmat jumitukset on usein just viimeisen lannenikaman alueella, että ehkä sekin vaikuttaa, vaikkei nollasta päätellen voi älyttömän iso vika olla...

Googlen kimppuun vaan, ehkä pian ollaan viisaampia. Osteopaatteja oon myös tällä viikolla tutkinut, käydään jossain välissä pyörähtämässä, kunhan saan valittua kenelle tuon vien.

9. helmikuuta 2016

Lääkärikäyntejä

Eläinlääkäritäytteinen viikko takana. Traun silmät peilattiin terveiksi, lisäksi Trau keräsi ison joukon faneja odotushuoneessa tassut kohti taivasta ja häntä suussa pelleillessään ja sai myös eläinlääkäriltä paljon kehuja luonteestaan :) 

Toren keikka oli vähän isompi. Ensin jätkä ei edes suostunut nukahtamaan, kuka nyt nukkua malttaisi vieraassa paikassa, jossa on vielä huomiota tarjolla. Eka piikki, ei mitään. Vähän se vaikutti känniseltä jossain vaiheessa, mutta nenä veti hajujen perässä ja riehuminenkin ois ollut kivaa. Toinen piikki persuksiin, kännisyys lisääntyi ja välillä malttoi hetken maatakin, mutta annas olla kun joku hoitaja erehtyi tulemaan huoneeseen tai edes kurkistamaan huoneeseen ikkunasta. Kiireellä syliin vaan moikkaamaan. Lopulta keepis siis suunnisti hereillä ollessa, vähän tokkuraisena sentään, tippaan ja saatiin siellä unille. Samoin hakiessa oli jo ihan jaloillaan, toodella tokkurainen ja käveli mm. eläinlääkärin ovea päin, mutta selvisi ihan omin tassuin autolle asti. Muutama tunti siitä ja yritti jo juosta... Ollaan vähän jouduttu keskustelemaan siitä, ollaanko nyt levossa vai eikö olla, kun mielipiteet on molemmilla erit.

Polvet koplattiin hereillä ja nukutuksessa, eikä niistä löytynyt mitään vikaa tälläkään reissulla. Anaalirauhaset oli (yllättäen) täynnä, ne tyhjennettiin ja huuhdeltiin, lisäksi se on nyt muutaman viikon syönyt pellavarouhetta, joka on mun mielestä auttanut vähän, eli sen kanssa ja säännöllisillä tyhjäyksillä jatketaan, josko anaalirauhasongelmat pysyis sillä kurissa. Kuvattiin selkä ja pallit jäi sinne. Eturauhasestakaan ei löytynyt mitään vikaa. Leikkauksesta toipuminen on sujunut varsin hyvin, ekan illan/yön tuo piippaili, saattoi johtua ihan vihasta kauluria kohtaan. Kolme päivää syötin kipulääkkeitä, vaikka ois varmaan pari päivääkin Toren kohdalla riittänyt. Kaulurikaan ei ole enää mikään kammotus, ihan itse se pää sinne sujautetaan ja sen kanssa liikkuminenkin sujuu ihan vaivattomasti, vaikka aluksi näyttikin aika epätoivoiselta :D Keepis oli milloin missäkin matossa jumissa, kun ei tajunnut nostaa päätään. Nyt hypellään jo sohville ja tuoleillekin kaulurin kanssa ihan helposti. Eipä sitä onneksi kauaa enää tarvitse pitää, me ei Traun kanssa paljoa arvosteta tuota kauluri päässä riehumista ja tökkimistä. 

Ja se selkä. Siisti, mutta ei se ilmeisesti ole ihan täysin priima. Mitä nyt olen muiden mielipiteitä kysellyt, kun tuo oma kokemus selkäkuvien tuijottamisesta ei ole järin suuri, niin eka veikkaus oli LTV4, yksi lannenikama liikaa. Edestäpäin laskettuna kuitenkin vaikuttaa enemmän siltä, että se on viimeinen kylkiluupari, joka on hipsinyt jonnekin, eli se olisikin VA1? Tai sitten me ei kukaan osata tulkita noita kuvia tarpeeksi hyvin, mutta ei se mun kokemattomaan silmäänkään priima ole nyt, kun oon saanut jotain käsitystä niiden nikamien laskemisesta. Kuulemma näyttää myös joihinkin kuviin verrattuna vähän "mutkikkaalta", siis esim. lanneranka laskee voimakkaammin kuin monilla muilla, mutta taas mun kokemuksella siitä asiasta ei sanota yhtään mitään. Odotellaan nyt kennelliiton tuomiota ja mietitään jatkoa sen mukaan. Toivottavasti saadaan sieltä lausunto vielä tämän viikon aikana.

Jos sieltä nyt jotain vikaa kennelliitonkin mielestä löytyy, niin ainakin se varmistaa sen, että jatkossa mun kaikki koirat kuvataan myös selän osalta virallisesti. Torehan on epävirallisesti kuvattu terveeksi selän osalta. Muiltakin kyllä kuullut samaa, että kokeneenkin ell:n mukaan koira on ollut terve, mutta ei ole kuitenkaan loppupeleissä sitä ollutkaan. Jos taas selkä onkin kunnossa, niin mysteeripompottamisen ja jumiutumisten selvittely jatkuu taas lähtöpisteestä. Pakko sille on joku syy olla, ja kun miettii, että ekat pompottamiset oli n. 3kk agin aloittamisen jälkeen (eli niihin aikoihin kun aloiteltiin ratapätkien tekemistä), niin ehkä se agi siihen kuitenkin tavalla tai toisella vaikuttaa.


Agiliitelyt on valitettavasti olleet Traunkin osalta taas pienellä tauolla. Ensin olin kipeänä, ja viime viikolla juututtiin Euraan, kun auto päättikin heti kotimatkan alussa jämähtää tielle. Nyt ollaan päästy kuitenkin jo kotiin asti, josko sillä taas uskaltaisi ajella tällä viikolla treeneihin :) Trau saa nyt vielä ainakin tällä viikolla ja luultavasti vielä ens viikollakin tuurata Torea ohjatuissa, sen jälkeen mietitään sit kumpi siellä jatkaa. Jos Tore, niin Traukin pääsee näillä näkymin silti loppuvuodella palaamaan takaisin ohjattuihin treeneihin omatoimitreenauksen lisäksi, riippuen nyt toki pentusuunnitelmien sujumisesta ja n. miljoonasta muusta asiasta. Ja jos Tore, niin tahkotaan sen kanssa ennen kunnon ratatreeniin paluuta hyppytekniikkaa ja toki avataan taas kaikki jumit. Onneksi on se hallikortti ja hyppytekniikka ei ole mulle ihan vieras laji, niin sen tekeminen ei ole ohjatuista pois.

"Mulla on tällänen elämänvaikeuttaja"
"Älä nyt vaan tule sen kaulurin kanssa yhtään lähemmäs!"