7. joulukuuta 2013

Nuorten koirien lauma



Kirjoitetaanpas kunnolla taas pitkästä aikaa. Rakkaalla foorumillamme hevostalli.netissä minulle on monesti tultu sanomaan, ettei meidän lauma voi toimia. Kun sanon, ettei ongelmia ole, tullaan mulle väittämään, etten vain näe niitä. No, jos en kerran näe niitä, niin eihän ne silloin mun mielestä mitään ongelmia ole.

Onhan nuo kaikki otettu pienillä ikäeroilla. Tore & Juri ovat molemmat reilun vuoden, huikealla päivän ikäerolla. Trau on 6kk ja Turbo-Urpo pian 5kk. Tore ja Juri ottivat teineilyidensä aikana muistaakseni 2 tai 3 kertaa yhteen, selvittivät välinsä ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmaa. Trauma on tainnut antaa jokaiselle pojista muutamaan otteeseen hampaasta, vaikka siksi että nyt kuljettiin ohi liian läheltä nukkuvaa neitiä. Ei nuo urokset kuitenkaan tyhmiä ole, vaikka kieltämättä joskus siltä tuntuukin, ovat oppineet tosi nopeasti lukemaan Trauskua ja tietävät milloin sen lähelle voi mennä ja milloin ei.



Pieniä murinoita on välillä, nekö tästä laumasta tekee toimimattoman? Tore saattaa murista, jos joku hyppää sen päälle kesken unien. Juri murisee, jos joku menee liian lähelle kesken syömisen. Trau ärähtää jos joku yrittää ottaa siltä esimerkiksi luuta pois. Urpo ärisee mistä milloinkin, mutta Tore on ainoa, joka ottaa sen todesta, muut eivät jaksa Urpon ärinöistä välittää. Me ei kuitenkaan nähdä pieniä murinoita ongelmana, se kun jää aina siihen yhteen murahdukseen, tai Traun kohdalla vihaiseen haukahdukseen. Hampaita ei näytellä, muita ei purra, joten missä ongelma? Jos me tiputetaan ruokaa lattialle, kukaan ei tappele, nopein syö ne pois jos me ei ehditä kieltämään. Välillä syövät kaikki samassa kasassa.


Arki sujuu helposti. Jokainen koirista on älyttömän helppo arjessa, Urpo nyt on toisinaan hieman rasittava energiansa kanssa (jotenkin muistelisin Toren olleen samanlainen pentuna..?), mutta ei sitäkään voi vaikeaksi sanoa. Sisällä otetaan rennosti, joskus koirat saattavat leikkiä keskenään ja se on ihan ok, kunhan ääntä ei lähde liikaa. Yksinolojen ajaksi pennut jätetään erikseen vanhemmista, me ei luoteta siihen, että pennut antaisivat toisten nukkua rauhassa. Trau on mun huoneessa, Urpo Paulan huoneessa ja Tore & Juri tilavassa eteiskäytävässä.

Kun nuo päästetään neljästään juoksemaan vapaana, ei voi olla kuin onnellinen siitä, että niitä tosiaan on neljä. Pojat juoksevat keskenään, yhden kiinnostuminen hajuista ei haittaa, toiset voivat silti jatkaa leikkiä. Trau nyt vähän eroaa porukasta, se huitelee milloin missäkin itsekseen, käy välillä hetken leikkimässä ja palaa omiin hommiinsa.


Toki voi olla, että tilanne muuttuu, kun nuo nuorimmaiset pääsevät aloittamaan teineilyn, mutta aika näyttää. Siitä on ihan turha stressata etukäteen. Tottakai ongelmia tulee, jos me jatkuvasti etsitään pieniäkin merkkejä niistä. Mutta elellään ihan rennosti ja jos ongelmia ilmenee, selvitetään ne kaikessa rauhassa.

Kämppiksen puolesta on paha mennä mitään sanomaan, mutta itse en ainakaan ole katunut kertaakaan Trauman ottamista. Ei tuo kakara tosin ole pentukuumeeseen auttanut, pahentanut vain... Mutta eiköhän tämä lauma ole täydellinen juuri tälläisenä, ei yhtään koiraa lisää vielä pariin vuoteen.

6. joulukuuta 2013

Rakennekuvia + kasvattajapäiviä

Hih, nämäkin jo kuukauden takaa. Vähän on päivittäminen jäänyt.



Ne muutkin laumalaiset:

Turbo-Urpo, huomatkaa tasainen ja taidolla tehty trimmaus!
(Raukasta oli pakko tehdä kalju kun tytöt vähän koski trimmeriin ekaa kertaa ikinä ja tulos oli sen näköinen...)

Juri
Muutama viikko sitten tuli vierailtua Tampereella corgien kasvattajapäivillä. Menin foorumilla ja facebookissa avaamaan pääni corgien nykyjalostuksesta ja sinnehän sitten käskettiin. Positiivinen yllätys kaikenkaikkiaan, paikalle saapuneet kasvattajat olivat oikeasti kiinnostuneita corgien terveystilanteesta ja ovat valmiita tekemään töitä tilanteen parantamiseksi, eivätkä suosi liian usein nähtyä "maha laahaa maata"-mallia.
Vaan kun olisi saatu paikalle ne kasvattajat, jotka surutta yhdistävät esimerkiksi kaksi D/D-lonkkaista koiraa selittäen, etteivät lonkat ole corgien suurin ongelma (ei ehkä vielä...). Tai ne liian lyhytkinttuisten kasvattajat. Eihän niiden jalattomien corgien kanssa voi edes tehdä mitään, ei ihme että joillain on corgeista sellainen käsitys, etteivät ne jaksa liikkua.

Oli varsin mielenkiintoinen luento luonteen periytyvyydestä sekä perinnöllisistä vioista ja sairauksista ja saatiin ihan mukavasti keskusteluakin aikaiseksi. Tässä kun oli ennen Trauskin kotiutumista pieni tauko corgipiireistä, oli tosi mahtavaa saada päivitystä omiin tietoihin siitä, missä corgien kanssa nyt mennään. Ja nyt ainakin tietää, keneltä kasvattajilta uskaltaa seuraavaa pentua aikanaan kysellä ;)

29. lokakuuta 2013

Miittinkikuvia

Noniin, nyt on oikeillakin asetuksilla otettuja kuvia miitistä, kuvat löytyvät täältä :)

27. lokakuuta 2013

Kavereita

Käytiin Hyvinkäällä treffaamassa Riesa-belgiä & Mersu-dallua, ja kävipä paikalla pikaisesti Rio-harjiskin. Omasta poppoosta oli toki kaikki neljä mukana, nyt on väsynyttä porukkaa. Kuvat ei ole mitään huippulaatua, tajusin vasta kotona kamerassa olleen ihan väärät asetukset, mutta onpahan kuvia kuitenkin.

Herra kelpie keksii taas kaikenlaista. Ihmisten jalat on kiva merkata ja sitten juostaan karkuun. Tietää se tekevänsä väärin, mutta tuntuu tällä hetkellä koko tyyppi näyttävän keskaria vähän kaikelle. Hihnakäytöskin on tainnut unohtua. Jäänee harrastelut hetkeksi vähemmälle ja keskitytään vaihteeksi ihan perusjuttuihin, josko ne aivot sieltä kelpien päästä vielä löytyisi. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tuo penikka on näistä kahdesta se aikuismaisempi ja fiksumpi tällä hetkellä.


12. lokakuuta 2013

Syksy


Herra kelpie on päättänyt, että yöt pitää nukkua peiton alla. Peiton läpi on myös ihan sikahauskaa leikkiä Trauman kanssa, etenkin silloin kun saman peiton alla yrittää nukkua itse...

Nyt syyslomaillaan viikko Eurassa, edessä on myös terveystarkit ja omistajan kasvattajakurssi sekä Iran leikkaus & muuta eläinlääkärillä pyörimistä. Jos vaikka saataisiin tuo Traumiskin vihdoin Suomen rekisteriin, kun en vielä ole saanut sitä aikaiseksi.

30. syyskuuta 2013

Muutoksia

Blogi tulee mahdollisesti muuttumaan vielä lisää lähiaikoina. Koska kirjoittaminen ei ole innostanut, blogi jatkaa tästä eteenpäin suurimmaksi osaksi kuva- ja videoblogina, tekstiä tulee silloin kun tuntuu siltä. Mulla on tosin muutamia postausideoita koira-aiheista ihan yleisesti sekä muutamia asioita, joihin kaipailen myös teidän mielipiteitänne, katsotaan päätyvätkö nekin joskus blogiin asti.

Herra sähläkelpiellä oli tänään hieman turhan kova vauhti Jurin kanssa. Ehdin jo hetken iloita koirien juoksemisesta kameraa kohti, luulin saavani hyvän kuvan, mutta KOPS. Yritä tässä nyt selittää muille, että musta silmä johtuu koiran ja kameran yhteentörmäyksestä...


23. syyskuuta 2013

Traumis



Koska kameran toinen objektiivi on edelleen kadoksissa, piti taas leikkiä videokameralla. Vähän kiireessä ja toimimattoman koneen kanssa väkerretty video, mutta onpahan jotain ainakin.

Luoksetulo toimii jo, samoin pari temppua, eikä (vielä) ole sattunut yhtään vahinkoa sisälle, ei huono alku ollenkaan! Toren kanssa nukkuvat jatkuvasti vierekkäin ja taitaa olla nyt jo se vaihe, että Traumis vie ja Tore vikisee, tätä osattiin kyllä odottaakin.

Lauma on nyt muutoinkin täysissä mitoissaan, kun saatiin kämppiksen villapoika Turbokin kotiin :) Hyvin tulevat toimeen koko poppoo, itsestä vaan tuntuu vähän hassulta, kun koiramäärä on yhtäkkiä tuplaantunut, mutta eiköhän tähän totu.

Toren kanssa on jatkettu flyball-treeniä pallon noutamisen muodossa, vaikuttaa siltä, että saadaan se seuraaviin treeneihin mennessä kuntoon :)

22. syyskuuta 2013

1v ja kaikkea kivaa!

Niin se aika vaan kuluu, Torekakara täytti eilen vuoden. Synttäreiden kunniaksi on jo hetken ollut suunnitelmissa varata tuolle ensimmäinen aika hierojalle, kunhan vain saadaan hierojan kanssa molemmille sopiva aika sovituksi, hän kun käy aika harvakseltaan näillä suunnilla ja autottomana on vähän hankala lähteä kauemmas etenkään kun tietää, että hänellä on tilat käytössä Riihimäelläkin.

Ollaan päästy myös kokeilemaan flyballia. Tore on ihan rakastunut lajiin, lähtee jo mun luota tosi kivasti ja saa (yleensä) pallon laitteesta ilman ongelmia. Takaisinpäin tullessa pallo vaan meinaa unohtua aina matkasta, joten treenaillaan sitä aina kun ylimääräistä aikaa on. Jatketaan ehdottomasti lajin parissa, sen verran kivalta se on tuntunut :)


Yöllä meille kotiutui pitkän odottamisen jälkeen Liettuasta asti pieni corgineiti Sparta Medaus Lietus, joka tunnistaa nimet Sparta ja Trauma, puolitöpöhäntäinen hupsu ja itsevarma neiti. Laivan häkissä vähän jännitti, siellä oli aika kova meteli joten ei ihmekään, mutta muutoin matka meni erinomaisesti eikä mikään tainnut pelottaa. Näin lyhyen tutustumisen jälkeen Traumis vaikuttaa todella kivalta tyypiltä, hakee jatkuvasti kontaktia, jaksaa riehua mutta osaa myös ottaa rauhallisesti, arastelee vielä vähän etenkin Juria, Toren kanssa alkavat olla jo aika hyvät kaverukset.

Hei mä jouduin häkkiin, ihan epistä!
Tore on tietysti vielä vähän hämillään tilanteesta, tulee vähän väliä syliin istumaan ja näyttää niin surkealta jos Trauma saa huomiota, mutta suhtautuu kuitenkin pentuun tosi uteliaasti ja ystävällisesti. Meillä on onneksi koulussa koeviikko menossa ja jatkossa teen osan opiskeluista itsenäisesti, joten pentuun käytetty aika ei tule olemaan Torelta pois.

Onhan meidän lauma nyt hieman riskialtis, etenkin kun huomenna meille muuttaa vielä kämppiksen keskikokoinen villakoirapoika, mutta kaikki koirat ovat luonteiltaan tosi erilaisia joten en usko, että mitään suurempia ongelmia tulee. Onhan Tore ja Jurikin tuossa mennyt päivän ikäerolla, pari kertaa ovat ottaneet yhteen, mutta nykyään ovat parhaat kaverukset - nukkuvat, syövät, lenkkeilevät, leikkivät, tekevät kaiken yhdessä jos siihen vain lupa annetaan. Ja löytyyhän täältä tilaa pitää koiria myös erillään, jos lauma ei muutoin toimi.

Kasvattajan luona otettuja kuvia tulokkaasta löytyy petsiestä, blogiin tulee uusia kuvia kunhan ehdin kunnolla neitiä kuvailemaan.

1. elokuuta 2013

Uusi harrastus ja suru-uutisia

Tiistaina kotiin saapuivat uudet vetokamppeet, joita oli tietysti pakko päästä heti kokeilemaan. Ei muuta kuin valjaat päälle ja juoksemaan. Siinä vaiheessa kun Tore huomasi, että se todellakin saa nyt vetää, lähdettiin liikkeelle ja vauhdilla. Keepis näytti vetäessään niin onnelliselta, että tässä taitaa olla meidän uusi päälaji, kun rakastetaan molemmat juoksemista niin paljon ja vetäminen tulee tuolta luonnostaan, ei tarvinnut paljoa ohjata pientä. Otetaan vielä tosi kevyesti, mutta totutellaan pikkuhiljaa vetämiseen :) Kuvaa/videota tulossa jossain vaiheessa, kunhan kämppis toipuu aivokavontulehduksestaan siihen kuntoon, että jaksaa kuvailla.

Sitten surullisempiin asioihin. Max lähtee tänään paremmille metsästysmaille, 13 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä. Niin, sen ei tosiaan pitänyt elää yli 7-vuotiaaksi, joten ihan kunnioitettavaan ikään asti vanhus pääsi. Meillä kaikilla tulee olemaan kova ikävä, mutta näin on Maxin kannalta parempi.

Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...
Vie minut sinne missä 
he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä 
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä 
olen säästynyt
Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä

30. heinäkuuta 2013

Reissumies ja näyttelypuudeli

Toren näyttelyura on startannut varsin mukavasti.

Tuusula 29.6:
"Tyyppi erinomainen. Tasapainoisesti rakentunut. Keskivahva. Hyvät mittasuhteet. Riittävä sukupuolileima. Kaunisilmeinen tyypillinen pää. Sopiva kaula. Tasapainoiset yhdensuuntaiset liikkeet. Erinomainen karvanlaatu & väri. Kauniisti esitetty. Näyttää ikäiseltään."
ERI SA JUK2 PU3
Peitsaamisesta vähän luultavasti sakotettiin, mutta eipä se mitään, ihan mukava tulos kuitenkin :)

Hyvinkää 14.7, vapaa suomennos:
"Erinomainen purenta. Hyvä pää sekä ilme. Erinomaiset korvat. Kapea edestä. Hyvä niska, ylälinja ja takapää(?). Tarvitsee hieman (massaa? Ei tuosta saa selvää, mutta tuomarin linjaa katsoessa tuli mieleen, että sitä se varmaan tuolle lisää haluaisi). Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin."
EH JUK2
Ja tämä koska tuomari tykkäsi massakkaammista, oon kuitenkin ihan tyytyväinen, koska T ei peitsannut yhtään ja jaksoi näyttelypaikalla monta tuntia ilman häkkiä, nukkui siellä jalat kohti taivasta.

Eilen kotiuduttiin kesälomareissusta, käytiin asuntoautolla Kuopiossa asti. Muut valitsevat leirintäalueita uimarannan, sijainnin yms perusteella, minä halusin sinne missä on hyvät lenkkireitit :D Reissu meni kaikin puolin hyvin. Torella oli kivaa ja se sai olla suurimman osan ajasta ulkona. Herra hienohelma oppi reissun aikana myös uimaan, loppui jatkuva kitinä veden vieressä ja T taisi huomata, että uiminen voi olla kivaakin.

Ennen kuvapläjäystä vielä, me kaipaillaan taas tykkäyksiä!

9kk, kuva K. Henttonen