9. helmikuuta 2018

Osteopaatilla

Tore pääsi tänään pitkästä aikaa osteopaatin pöydälle. Osteopaatti on tossa reilun 10min kävelymatkan päässä ja jostain Tore tiesi minne oltiin menossa. Joka risteyksessä lähti kipittämään oikeaan suuntaan kovalla kiireellä :D 

Samaa vinoumaa oli selässä kuin ennenkin, ja lisäksi jännityksiä mahan alueella. Osteopaatin mukaan mahan kurinat voi hyvinkin olla selästä lähtöisin, sain siihen hyvin pitkän selityksen jota en enää muista niin hyvin että sitä voisin kirjoittaa, mutta kuulosti ihan mahdolliselta. Oon jotain samantyyppistä itsekin jossain vaiheessa miettinyt. Etenkin kun maha alkoi mun muistaakseni oireilemaan vähän sen jälkeen kun pompotukset alkoi uudestaan, vaikken nyt mene vannomaan. Nyt seuraillaan ja toivotaan, että anaalirauhasten täyttymisen ja pompottelun lisäksi myös loput mahan kurinat jäi sinne osteopaatin pöydälle. Loppukuusta käydään siellä vielä uudelleen tsekkaamassa miltä tilanne näyttää. Taidan myös tietää minne Trau menee käymään juoksujen jälkeen...

Nyt otetaan viikonloppu rennosti, eilen onneksi metsälenkki venähti taas 2,5h mittaiseksi hyvän kelin takia, niin voidaankin ihan hyvillä mielin löhötä sohvalla. Ja ehkä vähän temppuilla, kun koiratanssikurssi alkoi tällä viikolla ja ensimmäinen temppulista sen mukana. Aika tuttuja juttuja ekat temput, mutta vahvistamista niistä melkein kaikki vaatii, mä oon aika jämähtänyt käsimerkkeihin mutta kai niitä pitäisi lähteä häivyttämään pois. Tulee olemaan mulle paljon vaikeampaa kuin Torelle :D


2. helmikuuta 2018

Huonoa ja hyvää

Aloitetaan vaikka huonoista: viime viikolla yksi ilta olin juuri nukahtamassa, kun viereen pöllähti tärisevä Trau. Ei tuntunut mistään kipeältä kun koplasin sitä läpi, kysyin haluaako se ulos ja ovellehan se kipitti. Mun ehtiessä eteiseen oli jo pissat matolla. Käytiin kuitenkin ulkona toteamassa että näemmä pissan joukossa oli myös verta. Onneksi vakioell vastasi vielä facebookissa vaikka puhelin olikin kiinni, hetken tuumimisen jälkeen päätin että lähdetään sinne heti aamusta kun avaavat ovet, kun toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä ajamaan 50km keskellä yötä kamalassa kelissä. Trau oli kuitenkin ulkoilun jälkeen ihan oma itsensä ja pidättikin ihan hyvin kuutisen tuntia yöllä, ehti itsekin vähän nukkua. Aamulla sitten Trau lääkäriin, ultraan ja pissanäyte tutkittavaksi. Struviittikiteitähän siellä. Kipulääkettä ja erikoisruokaa hetkeksi, C-vitamiinia ja kiveton-jauhetta pidemmäksi aikaa ja toivotaan ettei kuukauden päästä kiteitä enää ole.

Seuraavana päivänä tyyppi ontui pitkästä aikaa, mysteeriontuman syyksi löysin kuin löysinkin älyttömän pienen mutta kipeän lihasjumin lapojen takaa (tai melkeinpä alta) ja se oli jo hoidettu pois, joten hetki tuli mietittyä että mitäs nyt. Lievää furunkuloosia sit vielä virtsakiteiden lisäksi. Se lähti onneksi paranemaan hyvin ihan betadinevedessä seisoskelulla ja vetramil-voiteella.

Trau jäikin sitten taas alkuviikolla Euraan hoitoon, juoksujen pitäisi alkaa koska tahansa. Suunnitelmissa oli yrittää Traun astuttamista vielä näistä juoksuista, mutta luonnollisesti kaikki pentusuunnitelmat on nyt Traun osalta unohdettu.

Tore sentään on nyt pysynyt terveenä ja toivottavasti pysyykin. Satunnaisesti pomputtelee ja anaalirauhaset siltä jouduin tyhjentämään, mutta onneksi anaalirauhasvaivatkin jäävät taas todennäköisesti osteopaatin pöydälle kuten aina ennenkin. Ensi viikon perjantaille saatiin onneksi jo aika, ei tarvitse pitkään odotella :) Eikä se mitenkään kipeä ole kuitenkaan pompottelusta huolimatta, herra herkkiksestä kyllä näkee jos sitä sattuu.

Tänään pitkästä aikaa kelitkin suosi ja sattui vapaapäiväkin sopivaan kohtaan. Nollakeli, vähän sateli lunta ja torstain sateiden jäljiltä sitä oli jo muutoinkin ihan kivasti maassa. Suunnitelmissa ollut lyhyt hölkkälenkki venähtikin kahden tunnin ja kymmenen kilometrin mittaiseksi kävelyksi :D Polkujen vakiokäyttäjät ovat ilmeisesti kaikki vaihtaneet hiihtoon, ihan umpihangessa sai tarpoa. Oli sen verran lämmin, että laitoin päälle takin, jota en ole pitkään aikaan käyttänyt muutoin kuin canicrossaillessa... Niin se pieni juttu voi vaikuttaa, jo metsää kohti kävellessä herra keepis oli veto päällä ja haukkua komensikin muutamaan kertaan, ei hoksannut ettei ollut vetokamppeita mukana vaikka tutun takin päälle laitoinkin.

Piti sitä sitten illalla päästä juoksemaan kuitenkin, vetokamppeet mukaan ja takaisin metsään. Vihdoin tämän vuoden ekat canirossailut ja juostiinkin pari kilsaa putkeen (ihan hyvää vauhtia vieläpä, etenkin kun huomioi upottavan alustan, olisko keskinopeus ollut jossain 11-12km/h tienoilla), en ole aikaisemmin noin pitkää matkaa Toren perässä jaksanut. Ilmeisesti tauko siis teki ihan hyvää. Ehkä meillä vielä on sairasteluista huolimatta mahdollisuus harkita keväällä jotain harrastussarjan kisoja...

Lumessa jäähdyttelemässä juoksemisen jälkeen, siellä se pyöri onnellisena :D
Ilmoittauduin Toren kanssa myös koiratanssin verkkokurssille, sen alkua ei onneksi tarvitse enää montaa päivää odotella. Saa nähdä mitä siitä tulee. Traukin pääsee toivottavasti juoksujen jälkeen takaisin agilitykentille.

12. tammikuuta 2018

Ei mee putkeen

Trau ei vieläkään liiku täysin puhtaasti. Ajoittain kyllä, mutta toisinaan liikkeestä huomaa hyvinkin selvästi että joku on nyt vialla. Toki Traun tapaan kaikilla lenkeillä yritetään silti hinata metsää kohti ja tuijotetaan hyvin pahasti jos sinne suuntaan ei käännytä. Tänään on vihdoin aikaa hieroa se kunnolla läpi, jos ei siitä ole apua niin kai sitä sitten pitää lääkäriin lähteä kiikuttamaan. Tai jonnekin, osteopaatille/fyssarille..?

Ja herra keepis. Maha sillä on sentään jo paljon parempi. Pure Naturen ruoka oli just testissä, sopii paremmin kuin Brit Care, mutta huonommin kuin Hau Hau. Tänään tai huomenna lähtee testiin Planet Pet Society, sehän on lähes samaa tavaraa HHC:n kanssa. Ei olisi sisällöltään mun ykkösvalinta ruuaksi, mutta jos se sopii, mikä aika todennäköistä on, niin mennään sillä sitten. Lihaa kaveriksi niin onhan se ihan ok ruoka. Noihan on sitä joskus junnuina syönytkin, ei siinä silloin muistaakseni mitään valitettavaa ollut.

Mahavaivojen lisäksi Tore onnistui alkuviikolla venäyttämään selkänsä metsässä rallittaessaan. Ei ilmeisesti onneksi kovin pahasti, nyt se ei normielossa näytä vaivaavan enää ollenkaan, mutta otetaan nyt hetki rauhaksiin ja kunnon hierontaan pääsee Torenkin ennen seuraavaa pidempään lenkkiä. Maanantaina pitää muistaa soittaa myös osteopaatille aikaa, syksyllä viimeksi käytiin mutta pompottelut alkoi jo viime kuussa uudelleen.

Ja jotta rajoitetulla liikunnalla ei olisi tässä kämpässä pelkästään koirat, mua plantaarifaskiitti yrittää rajoittaa jonkun verran mun menoa. Tyydytään siis katselemaan noita ihania aurinkoisia pikkupakkaspäiviä (oikeasti, miksi juuri nyt?) ikkunasta ja käpsytellään lyhyempiä hihnalenkkejä...

Vuodenvaihde meni sentään hyvin, koirat ei välittäneet raketeista tippaakaan, mitä nyt Tore halusi välillä tuijottaa niitä ikkunasta. Yölenkillä vähän ennen kolmea joku valopää päätti ampua monta isompaa rakettia ihan vieressä, Tore hermostui siitä hetkeksi ja pysytteli aika mun vieressä, mutta rentoutui onneksi ihan parissa minuutissa. Trauta ei vaan kiinnostanut. Parilla lenkillä vuodenvaihteen jälkeenkin vielä raketit paukkui, niihin ei taas Torekaan jaksanut reagoida mitenkään.

Kesää odotellessa.
Blogi siis todennäköisesti jatkaa hiljaiseloaan vielä jonkin aikaa, eipä tästä kotona löhöilystä paljon kirjoitettavaa tule. Naksutellaan turhuuksia mitä keksitään (molemmat laittaa tassut kenkiin, nyt opetellaan laittamaan kaikki tassut koriin, jota etenkin Tore kaltoinkohtelee aika pahasti) ja välillä saavat mussuttaa luita. Onneksi molemmat tuntuvat sopeutuvan löhöilytaukoon paremmin kuin minä.