8. kesäkuuta 2018

Pääjärven virkistysalue & Kurjenrahkan kansallispuisto


Tiistaina piti mennä yöksi ihan vaan erääseen lähimetsään, mutta siellä olikin joku suunnistustapahtuma joten tuli suunnitelmiin muutos. Olin maanantaina kuullut Pääjärvestä, joten pitihän se lähteä katsomaan, siispä taas ajeltiin Lopelle. Oli taas sen verran myöhäinen lähtö, että tiistaina ei paljon ehditty paikkoja tutkimaan. Käytiin rannassa kaksi kertaa (koska ensimmäisellä reissulla kamera odotteli autossa...) toteamassa että ihan lupaavalta näyttää ja painuttiin autoon nukkumaan.


Kymmenen maissa meidän rauha rikkoutui kun parkkipaikalle ilmestyi pari autoa. Lähdettiinkin siitä heti aamupalan jälkeen kiertämään Pääjärveä. Mitään karttaa mulla ei taaskaan ollut mukana, mutta reitti oli sen verran hyvin merkitty ettei karttaa missään vaiheessa kaivannutkaan. Aika helppoa maastoa, vain yksi jyrkempi nousu. Juuri sitä mitä tähän kohtaan kaipasinkin, Tore on ollut nyt viikon ilman kipulääkettä ja oireeton, mutta halusin silti vielä riittävän helppoa maastoa ja suht lyhyitä lenkkejä ettei se pääse kipeytymään uudestaan. Helposta maastosta huolimatta maisemat olivat aika vaihtelevia. Nälkäisiä hyttysiä siellä oli ja pieni osa matkasta meni aika lähellä isompaa tietä, niistä ainoat miinukset. Saatiin reilu pari tuntia kulumaan lenkkiin, sports trackerin mukaan kilsoja tuli 8 kaikkine koukkauksineen. Välillä yritti tihkuttaa vettä, mutta isompi sade alkoi onneksi vasta kun oltiin kömpimässä autoon sisälle.


Sateen takia tulikin sitten istuskeltua autossa jonkin aikaa. Illalla käytiin vielä rannalla ja lähipoluilla pyörimässä ja tutkimassa ennen nukkumaanmenoa. Vähän ehkä harmittaa, että vasta nyt mulle selvisi näin kivan paikan olemassaolo. Tuosta kilometrin päästä kun tulee ajeltua ohi useampi kerta kuukaudessa. Nyt on onneksi paikka tiedossa ja varmasti koukataan tätä kautta jatkossakin!


Yöunien ja pienen aamulenkin jälkeen ajeltiin Kurjenrahkan kansallispuistoon, uusi tuttavuus mulle sekin vaikka ohi on kuljettu usein. Auto kurjenpesän parkkipaikalle ja reitiksi valikoitui Savojärven kierros. Parkkipaikalla oli ruuhkaa hurjasta tuulesta huolimatta, ja alkumatkasta tuntui siltä, että omaa rauhaa täältä ei löydy. Onneksi parin kilometrin kävelyn jälkeen muut kulkijat katosivat jonnekin eikä ihmisiä näkynyt edes rantapihan parkkipaikalla, vaikka sekin oli autoja täynnä. Pariin tuntiin ei nähty kuin kaksi vastaantulijaa. Ötökätkin taisivat olla tuulelta piilossa.


Kuhankuonon rajakivi
Kivan tasaista maastoa kurjenrahkassakin, kertaakaan ei tarvinnut hengästyä. Ihanaa vanhaa metsää ja pitkiä pitkospuureittejä suomaisemissa. Rantapihalla päädyin kiertämään myös Lammenrahkan luontopolun, eihän meillä ollut mikään kiire minnekään ja upeat maisemat houkuttivat pidentämään matkaa suunnitellusta. Hyvät reittimerkinnät löytyi myös, selvisi ilman karttaa nämäkin lenkit. Melkein jokaisessa risteyskohdassa oli opasteet, riitti että tiesi minkä nimistä reittiä on kulkemassa. Ainoastaan luontopolulla piti yhdessä risteyksessä tietää ilman opasteita kumpaan suuntaan oli menossa, reittimerkinnät kun jatkuivat kahteen eri suuntaan.

Saatiin metsässä kulumaan kolmisen tuntia ja matkaa kertyi 9,4km.


Autolla koirille ruokaa ja pieni lepotauko. Siinä huomasin, että mehän oltiin alle tunnin ajomatkan päässä mökiltä eikä lämpötilassa ollut kehumista, joten suunnitelma vielä yhdestä yöstä autossa jäi vain suunnitelmaksi. Lepäilyn jälkeen käytiin vielä kävelemässä parin kilometrin mittainen karpalopolku ennen kuin lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti. Kurjenrahkaan palataan kyllä vielä joskus paremman ajan kanssa ja mielellään vähän lämpimämmällä kelillä!



29. toukokuuta 2018

Mökki on vaarallinen paikka vauhdikkaalle keepikselle


Oltiin viikonloppuna kai toista kertaa tänä vuonna mökkeilemässä. Ekalla kerralla Tore sai haavan silmäkulmaan, juoksi täysillä päin ovea, juoksi kylki päin penkinkulmaa ja mitäköhän muuta, ei onneksi kipeytynyt silloin mistään kuitenkaan.

Nyt toisella mökkireissulla riehui sitten muuta. Siirryttiin sunnuntaina mökiltä Euraan. Iltalenkillä vinkaisi kesken juoksemisen, ei yksistään mitenkään kamalan huolestuttava asia kun vauhtia on enemmän kuin järkeä. Siitä jonkun ajan päästä tuli musta kakka ja alkoi jo vähän mietityttää että mikäköhän on. Tore oli kuitenkin muuten ihan yhtä ahne ja iloinen kuin ennenkin, ikenetkin normaalin väriset, joten ajattelin seurailla aamuun. Sänkyyn tullessa tuli yksi pieni vinkaisu, mutta tuli kuitenkin ihan normaalisti viereen peiton alle nukkumaan.

Yöllä oli kuulemma jossain vaiheessa herännyt, vaihtanut paikkaa ja maannut silmät pyöreinä piipittämässä. Aamulla oli vastassa tärisevä pieni keepis, joka ei noussut ylös edes nähdessään mun heräävän. Pyörittelin sen selkälihaksia kevyesti läpi muutaman minuutin, tärinä loppui siihen ja suostui jo käymään ulkona pissalla.

Aika nopeasti sai onneksi eläinlääkärille ajan, ei muuta kuin keepis autoon ja Raumaa kohti. Ja noh... Eläinlääkärin pihassa tuli ihan normaali kakka ja eläinlääkäriin yritti lentää hyvin iloinen keepis jakamaan pusuja kaikille. Rokotuksia hakemassa ollut pikkupentu olisi ollut kiva leikkikaveri, sitäkin piti yrittää päästä moikkaamaan. Vähän kulki selkä köyryssä ja piti häntää normaalia alempana, mutta muuten oli aika oma itsensä. Syy kipuihin ei sitten löytynytkään mahasta ja musta kakka jäi mysteeriksi. Jo takajalkojen asentotuntoa kokeillessa kuului pieni vinkaisu ja lonkan ojennuksessa tuli isompi kiljaisu. Lihaskipuahan siellä, ei onneksi mitään selvää revähdystä (niiden parantuminen kestää välillä kaaauan), mutta selvä kipuileva alue lantiossa ja reisissä, nehän on Toren ongelma-aluetta muutenkin. Ekan kipulääkkeen sai piikkinä, tänään aloitettiin tulehduskipulääke ja mennään sillä nyt ainakin pari päivää alkuun tilannetta seuraillen. Kevyen ensiapuhieronnan Tore sai eilen, avataan jumit kunnolla sitten kun kipulääkkeitä ei enää tarvita.

Nyt sitten vain kevyttä liikuntaa, onneksi pystytään olemaan vielä hetki Eurassa, metsä alkaa melkein pihasta. Tore liikkuu paljon rennommin ilman hihnaa ja uskoo jos kieltää rälläämästä, niin varmasti sille parempi kulkea nyt irti. Tänään on hypellyt jo ihan normaalisti sohvalle ja sänkyyn, ainostaan liikkeestä ja pienestä hyppyjen varomisesta näkee ettei kaikki ole vielä täysin kunnossa.

20. toukokuuta 2018

Pari yötä Melkuttimilla

Trau kävi keskiviikkona osteopaatilla, kaiken pitäisi olla nyt ok, sai luvan liikkua normaalisti joten lähdettiin heti illalla ajamaan Melkuttimia kohti. Oltiin perillä vasta joskus vähän ennen kymmentä, joten sen päivän seikkailut jäivät kyllä aika vähiin. Pyörittiin siinä parkkipaikkaa lähimmillä poluilla ehkä puolisen tuntia, laitettiin peti valmiiksi ja painuttiin autoon nukkumaan.


Aamulla päästiin yhdeksän maissa liikkeelle, lähdettiin aikaisemmilta reissuilta tutuksi tulleelle iso melkuttimen kierrolle. Keli suosi, ei tuullut juuri ollenkaan ja lämpö taisi pyöriä kahdenkympin paikkeilla. Saatiin olla aika rauhassakin, muistaakseni ketään ei tullut vastaan ja aamulla ennen meidän lähtöäkin paikalle oli ilmestynyt vain yksi auto. Yksi telttailija siellä oli myöskin, mutta taisi olla vielä nukkumassa kun siitä ohi kuljettiin.



Koirilla riitti intoa, melkuttimien reitti on siitä kiva että koirat pääsevät uimaan monesta eri kohdasta. Aina kun alkoi tulla liian lämmin, pääsivät pulahtamaan viileään veteen ja etenkin Trau käyttikin kaikki tilaisuudet hyväkseen. Torea nyt ällöttää jo varpaiden kastuminen sen verran, ettei se yleensä ui kuin lelun perässä, mutta nyt kävi sekin pari kertaa ihan itsenäisesti kahlailemassa.




Käveltiin ihan rauhaksiin maisemia ihaillen ja uintitaukoja pitäen. Varmaan reilun tunnin kävelyn jälkeen pysähdyttiin ruokatauolle. Kunnon tulia ei metsäpalovaroituksen takia saanut tehdä, mutta risukeitin sammutuspeitteen päällä toimi ihan hyvin ja valmista tuli varmasti paljon nopeammin kuin avotulella. Koirat on onneksi jo hoksanneet milloin kannattaa levätä ja molemmat nukkuivatkin tyytyväisinä koko mun kokkailujen ajan. 


Siitä jatkettiin matkaa vielä parin uimisen jälkeen autoa kohti, siellä vasta katsoin kelloa ja oltiin saatu kiertelyyn kulumaan nelisen tuntia. Tarkoitus oli istua autolla hetki levähtämässä ja jatkaa sitten vähän Lopelle menevän polun tutkimisella, mutta tauosta tulikin vähän pidempi ukkosen lähestyessä. Saatiin kunnon raekuuro, vähän kaatosadetta ja ukkonen pyöri varmaan parisen tuntia siinä ympärillä. Koiria ei kyllä yhtään haitannut muutaman tunnin lepo, olivat aika väsyneen oloisia :D

Käytiin sitten iltalenkki Lopen suuntaan menevää polkua tutkien, kovin pitkälle ei kyllä enää siinä vaiheessa jaksettu. Pari tienylitystä oli saatu lyhyelle matkalle, mutta onneksi tauluntie on niin rauhallinen ettei sen ylittely juurikaan haitannut. Maisemat oli sen verran kivat, että pitää kyllä joskus käydä kävelemässä sitä reittiä pidemmällekin.


Perjantaina suunnitelmissa oli lähteä kotiin jo joskus aamupäivällä, mutta innostuttiin sitten kuitenkin vielä vähän seikkailemaan. Tällä kertaa lähdettiin alkuun kulkemaan Kivijärveä kohti. Pari ekaa kilometriä maisemat oli tosi kivat, jos hakkuuaukeaa ei lasketa mukaan, mutta sen jälkeen vähän lässähti. Maisemat oli kuin meidän vakituisilta lenkkireiteiltä, ja samaa reittiä olisi pitänyt kävellä takaisinkin, joten tehtiin u-käännös ja jotenkin päädyttiin taas iso melkuttimen kierrolle. No, kierrettiin me sitä tällä kertaa toiseen suuntaan. Keli oli muuttunut aika paljon torstaisesta, kova tuuli ja kivan vilpoista, ei koiriakaan uiminen enää kiinnostanut. Jopa Trau pysytteli poissa vesistöistä.



 Iltapäivällä aurinkokin kävi näyttäytymässä. Ehkä keli kuitenkin vähän vaikutti ihmismäärään, koska saatiin kulkea perjantaikin lähes kokonaan itsekseen. Yksi pyöräilyporukka siellä oli ja pari kertaa taisi tulla ihmisiä vastaan, muu aika oltiin taas ihan keskenämme. Kotiin lähdettiinkin vasta illalla sen verran myöhään, että tunnin ajomatkan jälkeen saikin jo painua melkein suoraan nukkumaan.