16. lokakuuta 2017

Pikapäivitys

Huppista, jotenkin on taas blogin päivittäminen unohtunut. Toisaalta ei olla mitään kovin ihmeellistä nyt tehtykään, lenkit olleet vähän normaalia pidempiä mutta treenit aika vähäisiä.

Toren kanssa ollaan jatkettu juoksemista ja vihdoin ollaan onnistuttu myös juoksemaan vähän pidempää matkaa vähän maltillisemmalla vauhdilla. Sen vastapainoksi on sitten toki ollut "pakko" tehdä parit intervallitreenit. Viime viikko pidettiin taukoa, kun koko kaupunki oli täynnä vettä eikä juokseminen oikeen innostanut joka paikan tulviessa. Tore ei parina päivänä olisi halunnut lähteä ollenkaan ulos siinä kohtaa, kun oli jo satanut muutaman päivän putkeen. Eilen onnistuin reväyttämään mun reiden (ei tunnin aamulenkki pimeässä ja märässä metsässä mitään, mutta lattialta nouseminen sen jälkeen oli liikaa), joten katsotaan kauanko tällä kertaa joudutaan jatkamaan taukoa.

Hallilla ollaan käyty treenaamassa pariin kertaan, Traun kanssa takaakiertotreeniä, hyppytekniikkaa ja vähän keppejä, Toren kanssa sähelletty jotain pientä rallya ja vähän yksittäisiä agijuttuja. Eilen olin kaverin mukana agikisoissa hakemassa vähän lisää inspistä treeneihin ja tänään jaksettiin taas hallille uudella innolla. Mä sain vihdoin hankittua treat & train palkkauslaitteen ja johan löytyi molemmista koirista ihan uusi vaihde, Trau osaa hyvin itsenäiset kepit (tehtiin kyllä vain kuudella) ja löytää oikean aloitusvälin helposti erilaisista kulmista. Tore ei ole koskaan oikeen hoksannut keppejä, vinoja vaan juossut silloin kun on saanut juosta suoraan mitään ajattelematta, mutta kokeilin senkin kanssa ja vinothan sai nostaa melkein suoriksi, mun ei tarvinnut muuta kuin seisoa keppien alussa ja painella nappia. Sen jälkeen Tore siirtyikin autoon odottelemaan, kun alkoi kierrokset nousta vähän turhan korkealle. Trau haki myös oikein hienosti putkia, ei se ole koskaan ennen irronnut noin hyvin. Palkkauspömpeli oli siis oikein hyvä hankinta ja tulee varmasti kulkemaan mukana treeneissä! Mulla on jo aika paljon ideoita siitä, missä kaikessa sitä pystyy hyödyntämään.

Laitteen ansiosta meidän kotitreenailutkin on ollut nykyaikaa ja varsin helppoa. Mukana tuli kosketuskeppi, ja koska noi ei kumpikaan sitä osaa(/osannut), ei tarvinnut kauaa miettiä mitä sen kanssa ensin opetellaan. Mä voin istua toisen koiran kanssa sohvalla ja vain painella kaukosäätimen nappia aina kun haluan palkata :D Hyvin kyllä huomaa koirien erot, toki molempien piti ensin hoksata ettei sitä keppiä suinkaan oteta suuhun vaan kosketus riittää. Jos ei kosketuksesta tule heti palkkaa, tulee Traulla mukaan tassujen käyttö siinä missä Tore alkaa tökkiä keppiä aina vain kovempaa ja kovempaa hyvin vaativasti. No, kummallakaan ei ainakaan kosketuskepin mukana tullut jalusta pysy pystyssä.





21. syyskuuta 2017

Tore 5v!

Nopeasti se aika menee. Vastahan mä sain kotiin pienen hurjan herkkispojan ja nyt se on jo kunnon harmaaparta <3




Käytiin synttäreiden kunniaksi taas juoksemassa, toki ollaan tässä välissäkin juoksenneltu 2-3 kertaa viikossa. Tore juoks tottakai tapansa mukaan täysillä ja mä yritin pysytellä perässä. Kyllä siitä silti huomaa, että nää matkat riittää sillekin vielä, käveltiin metsäpolkuja takaisin ja ihan rauhallisesti keepis käveli mun perässä vaikka oli irti, eikä jaksanut kamalasti seota rapsuttamaan tulleista lapsistakaan :D joka kerta tuntuu rullaavan vähän aikaisempaa paremmin eikä mun nilkoillakaan oo onneksi ollut mitään juoksemista vastaan, joten ehkäpä me uskalletaan yrittää päästä kisakuntoon. Ohituksista ei tarvii huolehtia, tänäänkin juostiin kahden koiran välistä (en tosin ymmärrä miksi ei voinut väistää samalle puolelle, kun jo kaukaa meidät huomasivat) pururadalla eikä mulla käynyt edes mielessä että Tore niihin mitenkään reagoisi. Keskeltä paineli ohi koiriin vilkaisematta ja piti yhtä ison etäisyyden molempiin. Normaalisti taas osaa pysyä itse hyvin reunassa, että tuskin ohitettavana olemisessakaan mitään ongelmaa on.

Mulla on aika monta kertaa ollut ajatuksena tehdä vähän pidempi pätkä putkeen vähän rauhallisemmalla tahdilla, kertaakaan ei olla vielä siinä onnistuttu. Vaikka vauhti tuntuis miten hitaalta, aina sitä mun vauhdin hyytyessä huomaa ettei me nyt niin kamalan hitaita oikeasti oltu tälläkään kerralla. Ehkä me vielä joskus onnistutaan siinäkin.


Käytiin me viime viikolla agihallillakin pitkästä aikaa. Trau teki hyppytekniikkaa, hypyt puoliympyrällä ja mutkaputki-hyppy-neljän hypyn perussarja. Kumpaakaan ei olla ennen tehty mutta ihan mahtavasti keskittyi. Keinua ja keppejä kokeiltiin muutamaan kertaan, oltiin eri kentällä vinokeppien kanssa joten testattiin miten kepit sujuu ilman helpotusta. Pari kertaa jäi yksi keppi välistä, muuten teki oikeen kivasti!

Tore vähän rallatteli, se edelleen tykkää tarjota maahanmenoa kovasti istumisen tilalle, joten tehtiin niiden erotteluja. Vähän kokeiltiin keppejä ja keinuakin, sählällä ei vaan ollut aivot kovin keskittymisasetuksilla näin tauon jälkeen, keinu oli kiva mutta kepeistä ei meinannut tulla yhtikäs mitään, vaikka tehtiinkin vain kahdella ja neljällä kepillä. Toisaalta ei me niitä kovin tosissaan olla treenattukaan, ettei sillä kai niin väliä. Kiva vaan välillä hömppäillä niitäkin.

Muuten ei sitten ollakaan tehty mitään ihmeellistä. Pari kertaa käyty kimppalenkeillä ja pidennetty vähän normilenkkejä samaa tahtia kelien viilentymisen kanssa, jonka seurauksena lähimetsästäkin on löytynyt kivoja uusia paikkoja. Vettä on ripotellut sen verran usein, ettei ole tullut kameraakaan ulkoilutettua. Viikonloppuna pitäisi olla ihan hyvät kelit, ehkä silloin uskaltaa ottaa kamerankin mukaan metsäilemään.

1. syyskuuta 2017

Canicrosskausi avattu!

Pahoittelen kännykkälaatua

 Kelit viileni sen verran, että sunnuntaina kaivettiin vetovermeet esille ja lähdettiin testailemaan miten se juoksu tauon jälkeen sujuu. No aika surkeasti sujui mun osalta :D Tore oli ihan super kuten aina, täysillä vaan. Vähän sitä äänenkäyttöä lähdöissä vois edelleen hillitä, toisaalta ketäpä se keskellä metsää haittaa. Saatiin heti ekalla lenkillä ohittaa niin lapsia kuin toisia koiriakin, Tore ei edes vilkaissut päin. Ja mä kun joskus stressasin siitä, ettei päästä missään tekemään ohitustreeniä. Ehkei me sitä mitenkään erillisenä niin kamalasti tarvita. Suunnat ja hidastuskäskyt on kaikki hyvin muistissa, vaikka mein kevään canicrossailut jäikin vähän vaiheeseen mun tyhmän nilkan kanssa. Onneksi ei tunnu enää vaivaavan, jos nyt sujuisi tääkin homma vähän paremmalla onnella.

Tiistaina sitten toka yritys, hiukan saatiin matkaa ja nopeutta molempia lisää vahingossa. Molempien kertojen armottomat sportstrackerkuvat tosin todistaa, ettei mun juoksukunnolla pysytä Toren vauhdissa mukana kovin pitkää matkaa putkeen :D


Pari päivää taukoa ja tänään juoksenneltiin taas, sujui jo paljon paremmin ja uskalsi vähän lisätä matkaakin. Yritin vähän tiputtaa juoksuvauhtia, ainakin se tuntui hitaammalta, mutta ilmeisesti pysyttiin aika lailla siinä samassa vanhassa sittenkin... Loppupään pysähtelyt oli juoma/juottotauko ja Toren kakkapaussi, kun koukattiin hetkeksi rauhallisemmalle paikalle missä uskalsi päästää sen hetkeksi irti. 


Ollaan aina ennen ja jälkeen juoksulenkkien vielä kävelty sellanen 20-30min, että ihan kivan mittaisia noi lenkit kokonaisuudessaan on. Yritetään lisätä matkaa maltilla ja varoa tota mun nilkkaa, jos se vaikka tällä kertaa kestäis.

Muuten me ei olla tehty mitään ihmeellistä Evolta kotiutumisen jälkeen. Vähän höntsätty jotain pientä temppuilua sisällä, Tore on yrittänyt hoksata takapäänkäyttöä tasapainotyynyllä ihan hyvällä menestyksellä. Trau on jostain kehittänyt kivat jumit lapojen taa ja niitä oon hieroskellut auki, Tore taas puolestaan oli silmäongelmainen ja korvakin kutisi. Onneksi ne ongelmat tais hoitua ihan reseptivapailla silmätipoilla ja korvaputsarilla. Vakiohalli on taas käyttökunnossa, eiköhän me taas joku päivä sinnekin ehditä, kunhan saadaan Traun jumit kokonaan auki. Saa nähdä miten tulee agiliitelyt sujumaan yli kuukauden tauon jälkeen.