1. lokakuuta 2018

Syyskuukin meni


Trau on ehtinyt taas kotiutumaan lepolomaltaan ja onkin energiaa täynnä. Tore sen sijaan onnistui kipeyttämään selkänsä viikko sitten, ei keepis lentänytkään saunan lauteille samalla vauhdilla kuin ennen eikä sen jälkeen hypännyt mielellään sänkyynkään. Ennen saunomista oltiin käyty lyhyt rento metsälenkki jossa Tore liikkui ihan normaalisti eikä vetänyt mitään hepuliralleja joiden takia olisi voinut kipeytyä. Ehkä ne on nämä kelit, viileni aika nopeasti ja on sadellutkin jonkun verran. 

Täyslepoa ei keepis saanut, pari päivää mentiin kipulääkkeillä varmuuden vuoksi, sen pidempään niitä ei onneksi tarvittu. Tehtiin parin kilsan hihnalenkkejä ja lyhyitä metsälenkkejä, Tore on siitä kiva että se osaa ravailla nätisti mukana ilman hepuleita jos sille vaan sanoo niin. Lauantana uskaltauduttiin jo suht normaalille metsälenkille, pahimmat rälläykset on edelleen kielletty mutta vähän saa juoksennellakin kun ei vaikuta siitä kipeytyvän. Sohvan selkänoja sai uuden tehtävän ja toimii nyt koirien reittinä sänkyyn, Toren ei tarvitse hypellä ja Trau taas käyttää tätä uutta pehmeää rappusta petinään. 

Canicrossailut jäivät valitettavasti nyt sitten X pituiselle tauolle juuri kun kelit olisivat hommaan parhaimmillaan. Katsotaan mihin kohtaan saadaan osteopaattiaikaa, sen jälkeen päästään toivottavasti palaamaan takaisin juoksemisen pariin.

Rallyn nettivalmennus alkoi toki samana päivänä kun Tore kipeytyi, joten ei olla hirmuisesti päästy treenaamaan. Eilen oli kuitenkin ensimmäisten videoiden palautuspäivä, joten eilen lopetettiin myös treenitauko. Valitettavasti jouduin toteamaan, että viikonloppuisin valoisaan aikaan mun treenikenttänä käyttämällä parkkipaikalla on ruuhka, joten etsittiin treenipaikka metsästä ja koirien namipurkki toimi kännykän alustana, joten video ei nyt hohda laadullaan mutta onpahan kuvattu ainakin. 


Etujalat alustan päällä pyöriminen on tuttua juttua Torelle, mutta uutena tuli se, että pyöriminen pitää suorittaa mun perässä. Aika vahvat käsiohjaukset vaati vielä, tänään saatiin sujumaan yksittäisiä kertoja ilman käsiohjaustakin, muttei idea ole vielä Torelle täysin selvä. Ja seuruu. Okei, ei olla tehty seuruuta ikuisuuteen ja mun muistikuva siitä oli että laahustaa, haahuilee ja kontakti katoaa. Juuei, ei laahustanut ja kontaktikin pysyi. Lelupalkalla edistää, mutta tekee muuten paljon paremmin kuin namipalkalla. Ainakin ennen on edistänyt ihan yhtä paljon vaikka lelu olisi piilossa, tajusin vasta metsässä ettei tuo pallo mahdu taskuun joten en tällä kertaa pässyt testaamaan vieläkö niin käy. Namipalkalla teki tosi kivasti kun oli saanut leikkiä pallonsa kanssa ensin. Loppuvideolla vaan palautti mieleen ikuisen ongelman maahanmenojen tarjoamisesta, tätä ei muuten tapahdu lelupalkalla ollenkaan. Hassu keepis. 

Trau teki samoja juttuja, niitä en ottanut videolle kun siinä kohtaa alkoi sataa aika paljon ja piti pelastaa kännykkä suojaan. Kunnon neiti sählä, näki ettei sen kanssa ole hetkeen treenattu mitään kunnolla :D Etujalat alustan päällä pyöriminen on Traulle tosi hankalaa, turha toivo että se tarjoaisi mitään sivuaskeleita oma-aloitteisesti ja namilla houkutellessa keskittyminen on sen namin tavoittelussa. Mutta löytyi sieltä pari kertaa ihan kivat sivuaskeleet joten lopetettiin siihen ja kokeillaan uudelleen joskus kun ei sada kaatamalla vettä. Seuruu sillä on ihan kiva, ajatusta on siihenkin mutta kovin pitkiä matkoja ei tehdä vielä. Tämä meidän projekti seuraaminen on kestänyt viimeiset viisi vuotta, joten ehkä nyt olisi vihdoin aika tehdä asian eteen jotain enemmän kuin lyhyt pätkä parin kuukauden välein...

Molemmilla on lisäksi ollut pientä luopumistreeniä, se sopi hyvin Toren saikutteluajan päänkäytöksi. Lelut on varmaan sille hankalampi juttu, mutta niillä en ole vielä kokeillut miten sujuu. Namisade on sille jo ihan ok ja osaa silti pitää kontaktin. Traun pentuajan luopumistreeni oli aika laiskaa ja sille homma on hankalampaa, namit ei saa vielä lennellä minnekään ja niiden ollessa mun kädessä tarjotaan kaikki mahdolliset temput. Viimeisimpänä temppuna oli sängyn ja seinän väliin selälleen putoaminen ja sen toteaminen, ettei corgi pääse niin pahasta pinteestä pois ilman apua. Sänky muutti takaisin tiiviisti kiinni seinään. 

Toren hammaslääkärikäynnin jälkeen molemmat ovat myös totutelleet hammasharjaukseen. Torelle homma oli aluksi aivan hirvittävän kamalaa, en voi kuvailla sitä katsetta jonka sain kun ensimmäisen kerran menin koskemaan harjalla Toren hampaaseen :D Nyt sujuu jo aika hyvin, tulee paikalle mielellään heti kun otan harjan esiin ja kulmurit ja etuhampaat saa jo harjata ilman mitään ihmettelyjä. Takahampaat on vielä vähän ällötys, mutta riittävällä lahjonnalla nekin sujuu. Trau oli huomattavasti helpommin lahjottavissa alusta asti ja sille homma on ihan täysin ok, kunhan saa nuolla hammasharjan harjauksen jälkeen.


7. syyskuuta 2018

Elokuu meni

Huppista, ollaan koluttu ympäri metsiä niin paljon, ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt aikaa. 


Ollaan palattu takaisin kaupunkielämään. Vähän meillä oli erimielisyyksiä siitä, käytetäänkö täällä kuonokoppia lenkillä vaiko ei, mutta onneksi ensimmäisen lenkin jälkeen kumpikaan ei enää edes huomannut koko koppaa. Täällä on tosiaan ollut tänä vuonna useampi varma myrkytystapaus ja vielä useampia "epämääräistä ruokaa maassa"-ilmoituksia, niin koirat ovat varmuuden vuoksi kulkeneet kaupunkilenkit kopat päässä keväästä asti. Molemmat kun ovat varsinaisia imureita mitä ruokaan tulee. Koppien toinen hyvä puoli on se, että kaikki kysymättä koiriaan noiden iholle päästävät ovat kadonneet jonnekin. 


Trau aloitti aika pian kotiinpalun jälkeen juoksut ja on nyt lepolomalla Eurassa vielä jonkin aikaa, juoksut alkaa varmaan olla aika loppusuoralla jo. Ehdittiin kuitenkin senkin kanssa viettämään useampi tunti metsässä seikkaillen ja valtaamaan metsän parkkipaikka useampana iltana treenikäyttöön. Pururadalta sammuu onneksi illalla ennen kymmentä valot, sen jälkeen iso parkkis on aina tyhjillään ja siellä saa treenailla rauhassa. Otsalamppu vaan kiipeilytelineeseen kiinni ja meillä on valaistu kenttä. Trau on alkanut palkkaantua lelulla todella hyvin, joten namipalkat on jätetty aika vähälle. Tai siis Traun lelulla palkkaaminen tapahtuu siten, että heitän lelun ja lähden juoksemaan karkuun, jolloin Trau saa jahdata mua lelu suussa ja sitä vinguttaen :D Torella oli aluksi pienoisia vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan kun näki meidän touhut, mutta muutaman kerran jälkeen oppi odottamaan ihan rauhassa. 
komea kesämies

Nyt ollaan Toren kanssa tehty lähes joka päivä yli kolmen tunnin metsäretkiä, kun kelit vihdoin sallivat pidemmät lenkit. Maanantaina avattiin myös syksyn canicrosskausi 3,5km lenkillä josta ei kovin montaa metriä kävelty. Pidempikin lenkki olisi ehkä mennyt, mutta unohdin että pururadan toisessa päässä on aika paljon mäkiä... No, hyvä kauden aloitus kuitenkin. Tore on onneksi hyvässä kunnossa kesän uintien ja pyörälenkkien jäljiltä eikä matka ollut sille mikään ongelma, olisi jaksanut varmaan toisen samanmoisen kevyesti. Kesän helteiden takia mun juoksemiset oli kuitenkin aika vähällä ja sen takia tämän syksyn kisat saavat vielä jäädä. Toivotaan että talvi sallii juoksemisen säännöllisesti ja yritetään olla kisakunnossa kevääseen mennessä. Vaihdoin keväällä meidän "mennään"-lähtökäskyn pois ja lähdöt ovat nykyään än-yy-tee-nyt-tyylillä. Oli Torella edelleen hyvässä muistissa ja lähdöt ovat paljon rauhallisempia kuin aikaisemmin. Toimii siis meillä ja mennään samalla tyylillä jatkossakin. 

"Nyt se kännykkä pois ja juokse!"

Mitäs muuta... Trau ehti saada hieronnan ennen juoksujen alkamista, lannerangassa oli jumituksia mutta muuten ei mitään ihmeempää. Tore sai oman hierontansa tällä viikolla ja oli sekin paljon paremmassa kunnossa kuin odotin, kesän liikunnat kuitenkin poikkesivat normaalista aika paljon. Selästä löytyi koko matkalta hierottavaa, mutta ongelmakohdista reisistä ei tällä kertaa löytynyt mitään jumituksia. Lapojen takana vähän kireyttä muttei mitään pahaa sielläkään. Selän takia otetaan kuitenkin nyt viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla vielä toinen hieronta heti perään.

Toren kanssa ilmoittaudun myös rally-tokon ALO/AVO nettivalmennukseen Sporttirakin kautta. Rallyn suhteen on ollut motivaatio vähän hukassa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy. Rally on mulle sellainen laji, että motivaatio tuntuu katoavan aina jos treenataan pidempi aika vain itsekseen. Eiköhän molemmat pääse jossain vaiheessa myös yksittäisille ohjatuille tunneille peruutuspaikoille tässä syksyn ja talven aikana, etenkin Trau voisi kaivata muiden koirien läheisyydessä treenaamista ennen kuin sen kanssa uskaltaa kisoja harkita. Sekin osaa alon liikkeet kyllä, mutta seuraaminen on edelleen vähän vaiheessa...

8. elokuuta 2018

Traulle pelastusliivit ja Torelle hammaslääkäri


Traun uimisinto lisääntyi huomattavasti, kun Traulle löytyi varastosta vanhat pelastusliivit. Kun se sai liivit päälleen ensimmäisen kerran ja sain sen houkuteltua uimaan, ei se olisi halunnut tulla sieltä enää ollenkaan pois :D Traun uusi lempiharrastus on lelua hakevan Toren perässä uiminen, samasta lelusta kiinni ottaminen ja siinä roikkuminen Toren hinatessa corgin rantaan... Tosin onneksi saivat molempien suosikkivesilelulta pään irti, sen jälkeen Trau on keskittynyt leikkimään lelun päällä ja Tore on saanut olla loppuosan kanssa rauhassa. Uimaan pääsivätkin helteiden aikaan lähes joka päivä, vasta eilen siirryttiin mökiltä Euraan. 


Tore ei sitten saanut yhtä kivaa yllätystä kuin Trau:


Mun piti muutoinkin varata Torelle syksylle hammashoitoaika. Vajaa pari viikkoa sitten se kuitenkin alkoi maiskutella aina kovemman ruoan syömisen jälkeen, eikä se näyttänyt närästykseltä. Hammashoito aikaistui tälle päivälle ja nyt on keepiksellä taas puhdas suu. 

Kaikki meni hyvin, tällä kertaa jopa yksi rauhoituspiikki riitti, muutama vuosi sitten kastroinnissahan sitä piti lisätä useampaan otteeseen. Oli kyllä tilannekin rauhallisempi, saatiin olla kymmenisen minuuttia ihan rauhassa kahdestaan ja Tore nukahtikin hetkeksi jo ihan kunnolla. Häntä oli kuitenkin vielä hereillä eläinlääkärin tullessa takaisin, vaikka pää ei enää jaksanutkaan nousta. Sinne se kuitenkin jäi ihan tyytyväisenä makoilemaan kun hipsin ovesta ulos.

Nelisen tuntia myöhemmin päästiin hakemaan keepis lääkäristä pois. Oli ihan pirteänä odottamassa ja käynyt jo ulkonakin kävelemässä. Kova kiire sillä kyllä oli ulos ja autoon, ei ilmeisesti viihtynyt lääkärissä. Vähän se on vielä vaisu, mutta eiköhän huomenna taas riitä vauhtia :) Onneksi nyt on ollut vähän viileämmät kelit ja koirat ovat päässeet liikkumaan taas kunnolla, niin lepopäivä tähän väliin tekee muutoinkin vaan hyvää. 

Tore saa nyt toipua hommasta rauhassa, loppuviikolla taitaa olla jo aika lähteä takaisin kotia ja kaupunkielämää kohti. 

On se komee <3