5. helmikuuta 2019

Toinen osteopaattikäynti


Tänään käväistiin uudelleen osteopaatilla molempien kanssa.

Tore sai taas ensimmäisen vuoron. Ennen ensimmäistä käyntiä se aloitti pompottamisen usein n. puolen tunnin kävelyn jälkeen, nyt pompottelut ovat alkaneet vasta tunnin paikkeilla jos silloinkaan ja loppuneet nopeammin. Nesteet olivat kadonneet polvesta ja muutenkin oli lähtenyt korjaantumaan hyvin. Käydään vielä keväällä jossain kohtaa kerran ennen kesän seikkailuja, että on paikat varmasti niitä varten kunnossa :)

Trau on sekin ollut lähes oireeton käyntien välissä. Yksi kahden tunnin metsälenkki oli sille liikaa ja sen jälkeen selkä vaivasi muutaman minuutin, muuten ollaan liikuttu suht normaalisti ja reilun tunnin lenkit ovat olleet sille onneksi ihan ok, eikä ole kipeytynyt umpihankirallistakaan. Osteopaatti oli siis selvästi oikea valinta Traun oireille. Vähän se oli vinossa edelleen, tällä kertaa piti keskittyä niskaan enemmän. Riittää kuulemma vielä yhdelle käynnille tekemistä, että saadaan koira taas kokonaan suoraksi. Joku tälli kuulemma todennäköisin syy, samaa sanoi viime vuoden ongelmasta. Lieköhän sama tälli vielä vaikuttanut vai onko Trau ottanut uudelleenkin osumaa jostain. Ei kyllä Traun luonteella uusikaan tälli olisi mikään ihme...

Tässä käyntien välissä ollaan siis päästy taas lenkkeilemään melkein normaalisti. Lumimäärän takia vaan lenkit ovat menneet vähän tylsiksi, eivät nuo juurikaan metsässäkään juokse kun eivät tahdo poistua polulta. Nyt toivottavasti päästään ottamaan taas parinkin tunnin lenkit mukaan arkeen, kunhan nyt pari päivää otetaan rauhassa. Käynti olisi kuulemma paras askellaji tähän kohtaan, joten illalla tehdään todennäköisesti hyyyyyvin hidas lenkki, Traun käynti kun on erittäin hidasta.

Ollaan useampana iltana käyty myös puistossa treenailemassa. Pääasiassa lelupalkkojen kanssa molemmat, Traukin on nykyään ihan kunnolla lelun perään ja pystytään jopa vaihtamaan namipalkasta lelupalkkaan kesken tekemisen! Kiva, ettei ole pakko enää pakkasella sählätä namien kanssa sormia jäädyttämässä, ja Traun tekemiseen on muutenkin löytynyt lisää vauhtia lelujen avulla. Toren kanssa ollaan keskitytty käsimerkkien häivyttämiseen meidän koreossa olevista liikkeistä. Äänenkäyttö sillä on lisääntynyt ja siihen pitäisi seuraavaksi kehitellä jotain...

Trau on opetellut mun jalkojen väliin tulemista ja siinä liikkumista tuttujen temppujen kertaamisen lisäksi. Alkuun se oli sille vähän hankalaa, töpööjalka kun on jäänyt useamman kerran jalkoihin niin varoo sitä vähän. On kuitenkin saanut kivasti lisää varmuutta ja tarjoaakin sitä jo kivasti itse.

Mulla on vihdoin Traullekin musiikki valittuna, sekään ei tosin ole juuri sellainen mitä sille halusin ja saattaa vielä vaihtua... Mutta jotain pientä koreontynkää sentään on ja sitä kautta pientä suunnitelmaa siitä, mitä temppuja lähdetään vahvistamaan ja käsimerkkejä häivyttelemään. HTM musiikki olisi sille paljon helpompi löytää, harmi vaan en ole tässä vuosien aikana vieläkään jaksanut opettaa sille seuruuta valmiiksi asti... :D Ehkä olisi aika jatkaa sitäkin projektia, sen jälkeen voisi jotain rallykisojakin miettiä. Sehän osaa alokkaan kyltit kyllä, mutta pidemmät seuruupätkät on se ongelma.

Olen yrittänyt pari kertaa treenivideotakin ottaa, mutta puiston valaistus ei sovi videointiin vaan videoista tulee yhtä värinää. Suunnitelmissa onkin käydä joku päivä valoisalla jossain treenailemassa, niin saisi sitä videotakin ja itsellekin tietoa siitä miltä homma tällä hetkellä näyttää.

Koirat saivat myös Buster Dog Maze-kupit, kiitos Traun ahmimisen. Nyt syömiseen menee muutaman sekunnin sijaan Traulla kuutisen minuuttia ja Torella kymmenen.

15. tammikuuta 2019

Osteopaatilla


Molemmat pääsivät tällä kertaa samaan aikaan mukaan. Toresta aloitettiin, ajattelin sen rauhoittuvan paremmin odottamaan käsittelyn jälkeen, kun taas Trau osaa ottaa heti rennosti missä vain. Samat tutut jutut, pientä vinoumaa si-nivelessä, vasen (pompottava) polvi oli kerännyt hieman nestettä, johtuu todennäköisesti selästä eikä itse polvesta. Seuraillaan, käydään uudestaan varmaan kuukauden sisällä, pitää tänään vielä vilkaista millaisia vapaita aikoja nettiajanvaraus tarjoaa. Tore tosiaan on taas hieman pompotellut jalkaansa, kylmyys vaikuttaa selvästi. Toivottavasti saatiin siihen nyt apu, käveli kotiin jo ainakin kivasti pidemmällä askeleella joten selvästi helpotti. Käsittelystä ei kyllä näyttänyt erityisesti nauttivan, yritti useamman kerran valua pöydältä mun syliin.

Trau taas. Kirjoittelinkin viime kuussa miten se oli ennen hammaskontrolliaikaa pidemmän metsärälläyslenkin jälkeen ontunut oikeaa takajalkaa ihan kunnolla. Ei jäänyt yksittäiseksi kerraksi se vaikka niin toivoinkin, vaan ontumaa esiintyi aina pidempien ja raskaampien lenkkien jälkeen. Välillä mennyt niin pahaksi, ettei varannut jalalle ollenkaan painoa, mutta vetristynyt aina nopeasti kun on saanut edes pientä kevyttä liikettä tai hierontaa. Kuitenkin alle tunnin lenkit olleet sille ihan ok, ja pysynyt täysin oireettomana vaikka on vähän lumihankiralliakin harrastanut. Ei se siis ehtinyt tässä kuukauden aikana ontumaan kuin muistaakseni kolme kertaa, kun kevennettiin lenkkejä heti ensimmäisen ontuman jälkeen. Halunnut liikkua ja kova hinaus lenkeillä aina metsää kohti, selvästikään ei ole ollut liikkeessä kipeä. Oli sellainen tunne, että oireet johtuvat selästä, eivät jalasta vaikka sen kautta oireilikin. Googlailin kaikki mahdolliset ja mahdottomat selkäsairaudet, mutta oireet eivät oikeen sopineet mihinkään, asentotunto yms. toimi normaalisti myös ontuman aikana ja jalkojakin sai pyöritellä ihan miten halusi.

Toisen ontumakerran jälkeen arvoin pitkään, lähdetäänkö lääkäriin vai osteopaatille. Mutta Trau on kuitenkin terveeksi kuvattu ja lantiosta löytyi kivat jumit, muistaakseni osteopaatti suoristeli ja korjaili lantiosta keväälläkin jotain... Joten arvelin että osteopaatti osaa tässä asiassa auttaa eläinlääkäriä paremmin. Ja niinhän se taisi osatakin, totesi heti että ihan vinossa on koko koira. Lähti vastaamaan hoitoon tosi kivasti, voidaan taas parin päivän päästä lähteä lisäämään liikettä ja katsotaan vieläkö oireita ilmestyy.

Toinen käynti otetaan jossain välissä Traullekin, pitää nyt miettiä odotanko sen juoksut ensin vai yritetäänkö ehtiä ennen niitä. Juoksujen aikaankin saa kuulemma mennä, mutta katsotaan nyt miten aikataulut järjestyy. Molemmat osasivat olla nätisti eikä odottaminen ollut kummallekaan mikään ongelma, joten voi olla että pääsevät seuraavallakin kerralla molemmat mukaan samalla kertaa.

8. tammikuuta 2019

Sananen corgien terveydestä

Brakyjen lisäksi moniin terveyskeskusteluihin on nykyään vedetty mukaan corgit ja muut töppöjalat.


Eniten corgien kohdalla tuntuu puhuttavan lonkat. Ja eihän tuo pemujen tilasto (tilanne 6.1.-19) mitenkään kauniilta näytä. Eikä se ole cardeilla yhtään sen kauniimpi. Keskiarvo huitelee jossain C:n paikkeilla. Toisaalta corgien onneksi se C ei ole yhtä paha kuin muilla roduilla, paksujen ja lyhyiden luiden & laajojen nivelpintojen ansiosta nivelrikkoa ei kehity yhtä helposti kuin pidempijalkaisille koirille. Trau ainakin elelee C-lonkkiensa kanssa täysin normaalia, aktiivista elämää. Toki on mahdollista, että ne joskus alkavat vaivata, mutta on myös täysin mahdollista etteivät ne haittaa sen elämää vanhanakaan.

Pevisasta löytyy lonkkakuvauspakko jalostuskoirille, mutta ilman raja-arvoja. Toivon, että jossain vaiheessa saadaan kiellettyä edes kahden D-lonkkaisen yhdistäminen, se kun ei vie rotua yhtään eteenpäin. Silti sellaisia yhdistelmiä näkee jatkuvasti uusimpia pentueita selatessa. Lonkkaindeksi on nykyään käytössä molemmilla muunnoksilla, sitäkin hyödyntämällä olisi mahdollista vaikuttaa tilanteeseen varsin nopeastikin. Ja indeksit kertovat paljon enemmän kuin yhden koiran yksittäinen kirjain. Täältä löytyy varsin hyvä selitys siitä, mitä lonkkaindeksit ovat ja miten niitä voi (ja kannattaa) jalostuksessa hyödyntää. Hämmästyttää, miten monessa pentueessa molempien vanhempien indeksi jää alle sataan, vaikka siinä meillä olisi helppo, toimivaksi todettu työkalu jonka avulla rodun tilannetta pystyisi parantamaan.


KoiraNet ei valitettavasti anna tilastoa selkäkuvatuista muun kuin spondyloosin osalta, joka ei ole corgeilla mitenkään yleinen ongelma. Selkiä kuvataan onneksi vuosi vuodelta enemmän. Kuitenkaan tällä hetkellä edes jalostuskoirista läheskään kaikkien selkiä ei kuvata, ainakaan virallisesti. Osa tuntuu pitävän selkäkuvauksia täysin turhana, vaikka corgeilla annetaan lausunto myös kalkkeumien osalta. Kalkkeumilla taas on todettu selvä yhteys mäyräkoirahalvaukseen, jota myös corgeilla esiintyy jonkun verran. LTV muutoksia löytyy myös sen verran runsaasti, että jalostuskoirien kuvaaminen niiden varalta voisi olla varsin suositeltavaa... Kennelliiton sivuilta löytyy aika hyvät selitykset siitä, mitä mikäkin selkäkuvaustulos merkitsee.

Kyynärtilastoa lienee turha ottaa tähän, koska kondrodystrofisilla roduilla se ei kerro koko totuutta. Yleensä ainoastaan sen, onko kyynärissä kuvaushetkellä nivelrikkoa. Osa lyhytjalkaisista roduistahan ei saa enää virallista kyynärnivellausuntoa kennelliitosta juurikaan siksi, koska se ei ole näillä luotettava. Corgi, joka saa ED-lausunnon 0/0, ei välttämättä ole silti kyynäriltään terve. Corgeilla kyynärkuvaus on pevisassa, joten corgit saavat toistaiseksi myös niiden osalta lausunnon, muutoin ED-kuvaus olisi poistettu jo näiltäkin. Toivoisin kuitenkin INC-kuvausten yleistyvän, incocin sivuilta löytyy lisätietoa kuvauksesta ja sitä kautta saa myös lausunnon kuvista. On mahdollista ja ilmeisesti aika todennäköistäkin, että INC-kuvaus saadaan jossain vaiheessa virallistettua jolloin myös jo kuvattujen koirien tulokset pystytään siirtämään jalostustietojärjestelmään. Mielenkiinnolla odotan, millaisia tuloksia uudella kuvausmenetelmällä saadaan!

Trau on suunnitelmissa kuvauttaa INC:n osalta jossain vaiheessa, viimeistään jos sitä pitää rauhoittaa tai nukuttaa joskus niin napataan samalla kuvat. Hammashoito tehtiin paikassa jossa ei röntgeniä ollut, muuten olisin hoitanut sen jo silloin samalla reissulla. Vaikka Traulle ei ole pentuja tulossa, eikä sillä ole lähisukulaisia Suomessa, koen senkin tutkimisen silti tärkeäksi. Vain tutkimisen kautta saadaan lisätietoa koko rodun tilanteesta. Muutoinkin haluaisin kannustaa myös kotikoirien omistajia tutkituttamaan koiriaan aktiivisemmin! Aikanaan Traulle urosta etsiessä tuli tuskailtua paljon sen kanssa, miten kiinnostavimmissa suvuissa oli todella vähän tutkittuja koiria. Tai sitten sieltä löytyi juuri joku yksi tutkittu uros, jolla oli jo useampi pentue... Mitä enemmän tutkitaan, sitä paremmin saadaan valittua jalostukseen ne terveimmät yksilöt. Ei koira tarvitse rimpsua näyttelytitteleitä ja kisatuloksia ollakseen hyvä ja arvokas myös jalostuksellisessa mielessä, etenkään jos se sattuu olemaan keskivertoa terveempi yksilö ja luonteeltaan jalostukseen sopiva. Plus tutkimusten kautta omistajakin saa arvokasta tietoa koiransa terveydestä, ja ongelmiin pystytään puuttumaan jo ennen oireiden alkamista mikäli jotain sellaista löytyy.


Allergioita, iho-ongelmia, epilepsiaa yms. on, muttei oman kokemukseni mukaan mitenkään ongelmaksi asti. Tuskin on yhtäkään rotua, jossa sairauksia ei esiintyisi edes satunnaisesti. Kynsiongelmista kuulee toisinaan, rakenteesta johtuen etenkin etutassujen kynnet voivat kulua liian nopeasti. Maxiltahan poistettiin aikanaan kaikki kynnet, koska ne kuluivat jatkuvasti verelle asti ja olivat varmasti kipeät. Sillä tosin ongelma ei ollut rakenteessa vaan itse kynsissä, kenties SLO.

Corgien suosion yksi suurimmista varjopuolista on se, että kaikki pennut menevät kaupaksi, usein koko pentue on varattu jo paljon ennen niiden syntymää. Kasvattajien ei tarvitse pelätä pentujen jäävän käsiin, vaikka yhdistelmä olisi terveydellisesti paljonkin rodun keskiarvon alapuolella. Pennunostajilla taas ei aina ole suurta tietämystä siitä, mitä mitkäkin terveystulokset tarkoittavat ja uskotaan helposti sitä kasvattajaa. Olen kuullut väittämiä mm. siitä, kuinka corgin lonkkien kuuluu olla löysät, jotta se pystyy liikkumaan normaalisti(???).

Tilanne ei onneksi ole mitenkään toivoton, ja iso osa corgeista elelee kivuttomana ja oireettomana vanhaksi asti. Osa kasvattajista tekee myös ihan mahtavaa työtä terveyden eteen, ja heidän kasvattiensa terveystilastot näyttävätkin oikein kivoilta!

Mä en henkilökohtaisesti osaa pitää corgia mitenkään erityisen sairaana rotuna, vaikka parannettavaa terveydessä reilusti onkin. Suurimmat ongelmat ovat luustossa, jota on helppo tutkia ja ongelmien periytyvyydestä tiedetään jo aika hyvin. Ongelmakohtiin puuttuminen on siis huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi rodussa, jossa vaikka epilepsia tai allergiat ovat yleisiä. Ja oireilevien määrä on suhteessa rodun yleisyyteen yllättävän pieni. Kunhan vain tutkitaan riittävästi ja käytetään tutkimuksista saatua tietoa hyödyksi, corgien tilannetta on mahdollista saada parempaan suuntaan nopeastikin.