Keepis ja keepiksen lihasjumit

Voihan herra kelpie ja herra kelpien lihasjumit. Taas jäi agiliitelyt välistä. Ensin suunnittelin, että oishan sitä voinut hallille silti ajella tekemään jotain kontaktitreeniä tai muuta, mutta päädyttiin sit kuitenkin vaan höntsäilemään kotona lyhyet laatikkotreenit.

Tore tosiaan pompotti jalkaansa taas muistaakseni sunnuntaina, hieroin siltä nopeesti pahimmat jumit auki ja meno jatkui. No, torstaina pompotus alkoi taas ja keepis pääsi uudelleen hierottavaksi, lisäks anaalirauhaset oli taas täynnä (en vieläkään oo keksinyt selvää yhteyttä näille, mutta...). Mulla on ranteet niin rikki, etten saanut kaikkia jumeja torstaina vielä auki, joten tänään tai viimeistään huomenna vielä uus hieronta, josko se sit menis taas hetken.

Mutta! Saadaan toivottavasti ees jotain helpotusta jumiutumisiin. Eihän toi kesällä mennyt missään vaiheessa pahasti juntturaan, vaan ongelmat oli keväällä ja nyt taas syksyllä. Taitaa kylmemmät ilmat vaikuttaa, vaikkei keepis ole koskaan ulkona viluiselta näyttänytkään. Siksi meille kotiutui pari päivää sitten toppapomppa, arpomalla osui oikea kokokin. Menee BOT-verkkoloimen päälle, mutta toimii ihan pelkästäänkin :) Äiti lupasi tehdä vielä jonkun vähän ohuemman takin, napataan vaan malli tosta pompasta pienillä muutoksilla, niin tulee varmasti hyvä.

Torea kyllä ällöttää koko takki. Koko sovittelun ajan kuului valitusininää ja olihan se päällä ihan kamalaahirveätä ja ällöäkin liikkua, nih. Onneksi tuo tottuu kaikkeen nopeesti, eiköhän pomppa saa aika nopeesti keepiksen hyväksynnän. Eilen iltalenkillä kamalassa tuulessa ja sateessa sitä vähän testailtiin, ja loppulenkistä sen kanssa uskalsi jo liikkua ihan normaalisti. Trau suhtautui asiaan vähän rennommin, olihan sitä pakko sillekin sovittaa. Liian iso takki päällä se vaan painoi menemään suoraan keittiöön, hei ois ruoka-aika! 

Takkien lisäksi muutetaan (taas) vähän ruokintaa. Enemmän hyvälaatuista (=eläinperästä) protskua ja rasvoja, kummankin liian vähäinen saanti kun voi jumiuttaa. Syöhän tuo tälläkin hetkellä aika proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa, lihaa ja aktiivinappulaa, mutta ainakin rasvan määrää on helppo lisätä. Protskuakin jossain määrin. Houkuttais siirtää tuo kokonaan raa'alle, mutta just nyt pakastin on lihoista aika tyhjä ja isomman satsin lisää saan vasta tammikuussa, joten vielä joutuu pitämään nappulankin mukana. Ja onhan se reissatessa kätevä, että voi heittää sen koska vaan hetkeksi takaisin nappulalle, eli ehkä vaan tyydytään lisäämään lihan määrää.

Herra jumi.

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan

Luotto. Omaan itseen, koiraan, tekemiseen. Aika tärkeetä sanoisinko.

Iran kanssa mä stressasin. Aina ennen agiradalle menoa päässä pyöri ajatukset siitä, pysyykö se nyt hanskassa ja pysyykö hanskat kädessä, vai tippuvatko ne jonnekin matkalle. Ira on vähän sellainen, tekee täysillä jos huvittaa, joskus oman rallin vetäminen on hauskempaa. Ja oishan se päässyt meidän silloiselta treenikentältä karkaamaankin, jostain aidan raosta vaan ja menoksi. Käytiin aginäytöksissä sen kanssa, ei mennyt ihan putkeen nekään, vaikka hauskaa olikin. Ja miksei mennyt, no koska en osannut luottaa siihen koiraan, en osannut luottaa siihen, että kyllä me osataan.

Koirien mielentiloista puhutaan paljon, ohjaajien ei niinkään. Mutta kun käsissä on herkkiä koiria, vaikuttaa oma mielentila ihan älyttömästi koirankin mielentilaan.

Ei ole yksi kerta, kun mulle on sanottu, että koira ois tehnyt ihan superisti, jos mä olisin luottanut siihen, että kyllä se osaa. Jos mä en ois luovuttamassa muutaman epäonnistumisen jälkeen - yleensä en olekaan, yleensä saan niistä vain syyn yrittää enemmän, mutta jos on muita asioita mielen päällä, monesti agikin on vähän sinnepäin-suorittamista ja silloin ne epäonnistumiset tuntuu. Toren tyyppisen koiran kanssa niitä myös tulee, se lukee ohjaajaa jatkuvasti ja tarkkaan, toisinaan yksi väärään suuntaan osoittava varvas aiheuttaa kelpien sinkoamisen täysin eri suuntaan kuin oli tarkoitus.

Meidän ekat möllit, ekat kisat ikinä, ei menny ihan putkeen. Olihan se suoraviivainen rata nopean koiran kanssa haaste, mutta isoin ongelma oli se, etten mä luottanut meihin, en itseeni enkä koiraan. Toisissa mölleissä ekalla radalla yksi virhe, pieni ajoitusmoka multa, toisella radalla nolla ja hyvällä ajalla. Ihan eri mielentila niin mulla kuin koirallakin. Osasin luottaa siihen, että me osataan, ja niinhän me osattiin. Keepis pysyi lähdöissä, kuunteli ohjausta, mutta teki silti täysillä. Ja ai että meillä oli kivaa!

Traun kanssa mielentila vaikuttaa vielä enemmän kuin Toren kanssa. Se paineistuu helpommin, se lyö hanskat tiskiin helpommin, se ei palkkaudu pelkästä tekemisestä kuten herra keepis. Sitä ei voi vaan lähettää putkeen tai rälläämään pallon kanssa yksinään silloin kun alkaa ottaa päähän. Mä ehkä pysyn sen vauhdissa ja se on hieman helpompi ohjattava, ei ihan niin tarkka siitä, mihin se yksi varvas nyt osoittaa, mutta siihen ne sen helppoudet Toreen nähden jäikin.

Ensi viikolla meillä on hallikortti. Yksin treenatessa luottamusongelma tulee olemaan ongelma. Kun ei ole sitä koutsia hokemassa, että luota nyt vaan, kyllä te osaatte, kyllä se koira osaa. Ei ole ketään kertomassa, missä mokasin ja miten asia korjataan, vaan se pitää jaksaa miettiä ihan itse. Ja yrittää uudelleen menettämättä luottoa tekemiseen. Mulla on vahvasti sellainen kutina, että tehdään ekoilla itsenäisillä kerroilla vaan helppoja asioita, haetaan sitä tekemisen meininkiä ja pidetään hauskaa. Unohdetaan vielä hetkeksi se treeneissä kerätty lista asioista, jotka vaativat työstämistä. Kyllä me ehditään vielä paneutua niihinkin :) Videokameraa varmaan kaivellaan esiin kaapista pölyttymästä (jos joskus löytäisin sen laturinkin...), pystyy itsekin sit etsimään niitä korjattavia asioita helpommin ja oishan ne videot kiva lisä tänne bloginkin puolelle.

Heitetään nyt loppuun mekin muutama lumikuva, vaikka se lumi ehtikin jo sulamaan pois. Vieteltiin siis pidennettyä viikonloppua Eurassa :) Oli mukana lenkeillä muutakin poppoota kuin Jörö-husky, mutta pentu ennätti tunkea itsensä lähes joka kuvaan. Luonteikas kaveri, 4kk ja otti jo yhteen molempien paimenten kanssa, Tore lopulta sai sen lopettamaan perseilyt ja sen jälkeen olivat ihan kaveria taas kaikki, mutta katotaan miten käy kun toinen kasvaa... Pakko sanoa, onneksi ei ole mun pentu. Noi paimenet oli pentuina tosi lössyköitä Jöröön verrattuna. Toisaalta jos tavoitteena on johtajakoira valjakkoon, niin pitäähän siinä hommassa luonnetta löytyä.

Agikuulumisia

Toren perjantaiset agiliitelyt:

Ensin valkoisella pohjalla numeroitu rata. Toimi vitoselle asti mainiosti, sen jälkeen meni pitkäksi. 5-7 kaarrosta pitikin muutamaan kertaan tehdä ennen kuin alkoi toimimaan, lopulta meni aika kivasti kuitenkin. Siinä ei mitään muuta sen kummempaa ollutkaan, kymppiputkelle lähettäminen oli vähän haastavaa, kun tuo ei vieläkään aina irtoo enkä pysty juoksemaan kelpien vauhtia.

Mustalla pohjalla numeroitu seuraavaksi. Keepis oli just rallatellut pallonsa kanssa kolmosen jälkeisessä putkessa, mutta teki silti ihan huippuhyvän käännöksen, eikä edes vilkaissut putken suuntaan. 5-7 kaarros tökki vähän taas, mutta meni ehkä kuitenkin vähän paremmin kuin ekalla radalla. Kerran juoksi jopa putken ohi ulkokautta, mistä lie senkin keksi. Eteenlähetykset tarvii treeniä edelleen, vikan putken jälkeen alkoi pää kääntymään mun suuntaan, vaikka palkka odotti edessä. Ei olla niitä vähään aikaan tehtykään ja sen huomaa.

Lopuksi vielä puomin kontaktille pyörittelyä - missäköhän kelpien ajatukset taas menivät? Eivät ainakaan oikeassa suorituksessa. Mut kyllä se oikeasti osaa, ei vaan radan jälkeen meinannut malttaa rauhoittua, vaikka tehtiin vähän tokojuttuja siinä välissä. Puomin jälkeen pamauteltiin vielä pari kertaa keinua, tosiaan vaan pari kertaa, koska ahneen piti heti ekan pamautuksen jälkeen käydä välissä oksentamassa nakinpalat pois kurkusta... Yksi syy siihen, miksi lelupalkka on tuolla vaan niiin paljon parempi, ei tule näitä keskeytyksiä :D

Kuunvaihteessa saadaan vihdoin se kauan odotettu hallikortti ja päästään treenailemaan itsekseen. Trau siirtyy melkein kokonaan itsenäiseen treeniin, käydään ryhmässä vaan käyttämässä paikkausvuorot loppuun jossain vaiheessa. Niiden jälkeen pyöritään varmaan satunnaisesti eri koutsien opeissa, katsotaan sitten josko ensi vuonna palataan takaisin ryhmätreeniin, mutta se nyt riippuu ihan pentusuunnitelmienkin toteutumisesta yms.

Ryhmäpaikan sekaannuksesta kiitos sille, kuka ikinä yrittikin saada mut seuran treeneistä pihalle. Toisaalta aika imartelevaa, että joku on niin kateellinen, että on pakko yrittää sotkea treenikuviot. Oltaisiin kyllä saatu ryhmäpaikkakin takaisin, mutta pysytään suunnitelmassa, kun ei rahatkaan riitä kaikkeen just nyt.

Treenien jälkeen ajeltiin taas Euraan, kamalassa lumiymyrskyssä tietenkin. Olihan se pakko matkalla pysähtyä hetkeksi juoksuttamaan koiria, kun lunta oli jo Traun mahaan saakka. Tore ei uskaltanut ensin tulla edes autosta ulos, mutta Trau veti rallia senkin puolesta. Kovin kauaa eivät voineet siinä juosta, kun auto meinasi jo muutenkin jäädä bussipysäkille jumiin sen lumimäärän takia. Tänään on yrittänyt lunta jo vähän Euraankin sadella, katotaan saadaanko pian jo lumikuvia :) Nyt mulla ei ole laittaa tänne muuta kuin pari muutaman viikon takaista kuvaa Toresta, mutta eiköhän asia pian korjaannu, jos nuo kelit vaihtuu lumisateeseen ikuisen vesisateen sijaan.

Rakennekuvatuksia

Tuossa pari päivää sitten sain idean uusien rakennekuvien ottamisesta. Ei muuta kuin kamera ja nakkipaketti mukaan ja metsään hyvää taustaa etsimään. Koira kerrallaan seisomaan ja kuvaamaan. Vaan eihän siitä mitään tullut. Molemmat seistä tönöttivät niiiin rääkätyn näköisinä, "kun ollaan metsässä ja pitää olla paikallaan" ja Trau vielä kesken kuvauksensa paineli härnäämään kauempana pyörinyttä Torea jättäen mut kameran kanssa keskenäni. Reilu.

Voin mä tässä olla jos on iihan pakko

Tää on enemmän meidän juttu

No, löytyi kamerasta jotain kesken lenkin räpsittyjä vahinkolaukauksia kuitenkin:

2v 5kk

3v 1kk

Aksaa ja vetoo

Toren kanssa aksailtiin tauon jälkeen taas perjantaina:

Alkuun 1-6, kutonen eri puolelta kuin kuvassa ja peilikuvana myös. Kolmonen ensin pakkovalssilla ja toisella kierroksella saksalaisella (taas mulle jotain uutta). Loppuun vielä koko kuvassa näkyvä rata.

Keepis vähän taas tykitti, mutta testailtiin aikaisemmin saatuja vinkkejä ja nehän toimii! Lähdöissä istu-maahan-istu ja keepis istuu tönöttää siinä ties kuinka pitkään. Täytyy muistaa palkkailla sitä siitä välillä, josko ne lähdöt nyt pysyiskin noin hyvinä. Pakkovalssit sujui heti, kun itse muistin missä milloinkin pitää olla. Saksalaisia ei olla ennen tehty, niihin kaivattiin vielä palkkausapua, mutta eiköhän nekin siitä ala sujumaan, kunhan ohjaaja joskus oppii itse ohjaamaan...

Tauoilla tehtiin vähän kontakteille pyörähtämistä, tai siis Tore teki. Itsehän toimin lähinnä nakkiautomaattina. Kunhan vaan muistaa antaa sen ajatella itse, kyllä se osaa. Huippu!

Traun kanssa on pientä epäselvyyttä ryhmäpaikasta, joten ei päästy treenaamaan. Selvitellään ens viikolla miten on, mutta erittäin todennäköisesti meidän ryhmäpaikka vaihtuu hallin kausikorttiin ja jatketaan sen kanssa itsenäisesti. Voidaan sit treenimaksuista säästyneillä rahoilla ottaa välillä jotain ulkopuolisia koutseja meille sinne :D

Tänään käytiin molempien kanssa ottamassa muutamat lyhyet canicrossipätkät vesisateessa, kun nakkeja sattui jäämään treeneistä yli. Toren kanssa ei oo taidettu ennen canicrossia kokeillakaan, ollaan vaan pyöräilty ja hiihdelty vetovermeiden kanssa. Namialustaa kohti löytyi sopiva vauhti, mutta ilman edessä odottavaa palkkaa meni vähän kysyväksi haukkumiseksi, kyllähän se ihan hyvin veti, mutta epäröi aika paljon.

Trau taas... No, jos edessä on nakkia odottamassa ja vetovaljaat on päällä, ei siinä paljoa ihmetellä. Se oli ehtinyt mun koulupäivän aikana keräämään kivasti energiaa, joten ei treeneihin mahtunut yhtään epäröintiä.

Huomenna lienee vuorossa lepäilyä ja molempien hieronnat, jaksaa sitten taas ensi viikolla tehdä ja treenata, mitä kivaa ikinä keksitäänkin. Lopen maisemiin ainakin jäi vielä tutkittavaa, jos vaan kelit on suotuisat, niin saatetaan suunnistaa taas sinne seikkailemaan päiväksi.