19. joulukuuta 2017

Mahavaivaa

Toren maha oli varsin äänekäs hetkittäin jo pari kuukautta sitten, mutta silloin kurinat olivat niin satunnaisia etten kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Kuitenkin tuossa muutama viikko sitten maha alkoikin kurista n. 20-30min ruoan jälkeen joka päivä ja vatsa oli ajoittain vähän löysällä, kakalle piti päästä aina pari tuntia ruoan jälkeen.

Googlailin jo kaikkia mahdollisia sairauksia, mutta koska Tore oli kuitenkin ihan oma iloinen itsensä eikä kurinatkaan tuntuneet sitä haittaavan, en lähtenytkään heti soittelemaan lääkäriin. Brit Caren endurance vaihtui HauHaun lammasriisiin, sitä kun monet on kehuneet vatsaystävällisenä ruokana ja halusin vaihtaa nyt ainakin hetkeksi johonkin kevyempään. Tehobaktia, piimää, kaurapuuroa ja antepsinia kaveriksi, ja ruokinnat jaon hetkeksi kolmeen kertaan päivässä.

Parissa päivässä mahasta tuli taas hiljainen. Nyt on piimä jäänyt kokonaan pois, antepsinin taidan jättää tänään pois kun ei kurinoita kuulunut eilenkään vaikka sen unohdin antaa, puuroa ei saa enää juurikaan ja ollaan takaisin kerran päivässä ruokinnassa. Tehobaktia saa nyt syödä vielä hetken kun sitä ihan reilusti jääkaapissa on. Maha ei kurise, kakka on kivan kiinteää ja vaikka Tore nyt syökin noin kevyttä ruokaa aika reilusti aikaisempaa enemmän, on läjätkin pienentyneet jonkun verran.

Reilun vuoden nuo ehti Brit Carea syömään, nyt lähdetään taas metsästämään uutta ruokaa. Mennään nyt loppukuu hauhaulla, saa maha rauhassa tasoittua ja mietitään mitä seuraavaksi kokeillaan. Ehkä jotain vähän endurancea kevyempää, jos se vaan on Torelle liian vahvaa..? Mitään allergioita sillä ei ole ainakaan tähän päivään mennessä ollut, vaikka mistäpä sitäkään tietää. Onneksi mulla on Trau, joka syö ihan mitä vain, ei mene ruoka hukkaan jos tuleekin ostettua jotain mikä ei Torelle sovi.

Saa vinkata jos tulee joku kokeilemisen arvoinen ruoka mieleen!

Ollaan me sit vähän käyty juoksemassakin. Viimeksi tuli tuplattua vakiolenkki ja canicrossilenkistä tulikin jo 4km, siitä ehkä kilsan verran kävelyä. Kyllä me edistytään, hitaasti mutta varmasti. Tore raukka on joutunut myös opettelemaan vierellä ravaamista hölkkälenkeillä. Pienen keepiksen on vain vaikea ymmärtää miksei aina saa juosta täysillä edellä, mutta kyllä siellä aivoissa joku on alkanut jo parin kokeilun jälkeen raksuttaa.

Nyt on vaan juoksemisetkin olleet viikon verran tauolla, kun ei tuolla lenkkarit jalassa pystyssä pysy. Kerran kokeilin hölkkäillä pienen matkaa talvikengillä ja sain nilkan kipeytettyä heti, joten ollaan nyt tyydytty vain kävelylenkkeihin. Ja koirakavereiden kanssa rälläykseen ja sisällä temppuiluun ja doboiluun. Oon kyllä kuullut pientä huhua siitä, että saatan saada nastalenkkarit joululahjaksi, päästään siis aika pian taas palaamaan juoksemisen pariin :)

Huomenna kääntyy auton nokka taas Euraa kohti, pääsee Tore pitkästä aikaa painimaan Traun kanssa ja Trau toki lähtee ensi viikolla kotiin mukaan.


27. marraskuuta 2017

Trau lomailee, Tore juoksee

Kuva syyskuulta

Trau jäi viime viikolla mun vanhempien luo hoitoon ja lepäilemään. Katselin viikon verran että kyllä se liikkuu jotenkin oudosti, ei tosin niin oudosti että kukaan muu olisi huomannut mitään eroa normaaliin, ja yhdellä lyhyellä metsälenkillä sitten alkoikin ontumaan etutassuaan pahasti. Tosin vain hetkellisesti, ehdin miettimään että tuleepa "kiva" matka kotiin corgi sylissä ja seuraavalla vilkaisulla se ei enää ontunutkaan. Sai neiti sitten kävellä kotiin ihan omin jaloin.

Pari hierontaa se sai, lapojen takana oli kunnon jumit ja nyt toivotaan että ontuminen johtui ihan vain niistä. Mutta saa nyt hetken lomailla siellä ja lenkkeillä Ira 10veen mukana. Rauhallisemmin se osaa ottaa siellä aina muutenkin, mun vauhticorgista tulee porukoilla käydessä aina syliteltävä löllykkä :D Agit on nyt luonnollisesti tauolla ainakin loppuvuoden, katotaan sit tammikuussa uudelleen miltä tilanne näyttää.

Tore ei ole paljon Trauta kaipaillut, multa hakee kyllä huomiota enemmän kuin yleensä. Mutta saattaa johtua ihan siitä, että nyt se myös saa sen haluamansa huomion ilman että eräs neiti corgi ilmestyy väliin vaatimaan kaikkea huomiota itselleen :D Ja syö hitaammin, kun ei neiti imuri ole vieressä odottamassa koska pääsisi tiskaamaan seuraavan kupin. Torekin sai eilen hieronnan, ei mitään isompaa jumia missään, tutussa paikassa lanneselässä vähän kireyttä. Reidet oli yllättävän jumittomat, yleensä niistäkin löytyy aina jotain käsiteltävää.

Mun reisi on vihdoin kunnossa, ja ollaan päästy taas muutaman kerran juoksemaan. Taisi olla aika tarkkaan kuukauden tauko ja mun ihmeeksi ollaan voitu jatkaa just siitä mihin jäätiinkin niin vauhdin kuin matkankin osalta. Nyt toivotaan ettei tällä viikolla ihan joka päivä sataisi kaatamalla vettä, kun ei tuo sade ole kummankaan suosikkikeli juoksemiseen. Normilenkkejä varten äiti onneksi teki Torelle hyvin miehekkään sadetakin, joka on kyllä Toren mielestä aivan yhtä ällöttävä kuin kaikki muutkin päälle puettavat asiat.


Ja ilouutinen Torelle: enemmän ruokaa. Vetotreenit ja muutenkin hieman kasvanut liikuntamäärä alkaa näkyä sen verran, että ehkä sitä ruokamäärää voisi vähän nostaa ainakin talven ajaksi.

3. marraskuuta 2017

Talvi kävi


Me ollaan saatu jo yli viikko nauttia hyvin talvisista keleistä! Huomenna tämä ilo tosin loppuu ja kaikkialla on taas märkää ja pimeää. Ollaankin sen takia otettu kunnolla ilo irti ja lenkit ovat venähtäneet usein kolmeenkin tuntiin ihan tuossa lähimmässä metsässä. Oon (vihdoin!) innostunut koluamaan lähimetsän toista puolta, joskus muutama vuosi sitten onnistuin eksymään siellä aina kun sinne menin eikä ole tullut sen jälkeen käytyä. No, eksyn mä vieläkin, mutta nyt siellä on tullut kuljettua jo sen verran, että aika nopeasti löytyy joku polku joka vaikuttaa tutulta. Vaikkei silti muistaisi kumpi suunta vie kotiinpäin. Toisaalta pieni eksyminen on välillä ihan kivaakin, kunhan ehtii lenkille niin ettei ole heti pimeä yllättämässä eikä muutenkaan ole kiire minnekään.

Traulla on ollut erittäin kivaa. Mitä enemmän pakkasta, sitä kovempaan vauhtiin se kiihdyttää aina ennen risteyksiä joista voisi kääntyä kotiin. Ja lenkille lähtiessä aina hinaussuunta metsää kohti. Jos käydään vaan lyhyt lenkki, saan kotiinpäin tullessa kyselyitä siitä, miksi raahaan koiraa väkisin lenkille mun perässä ja onko se kipeä. Ei. Mä yritän raahata sitä kotiin :D

Ollaan me tässä edellisen päivityksen jälkeen ehditty muutama kerta treenaamaankin, jatkettu lähinnä keppitreeniä, putkien hakemista ja irtoamista ihan muutamalla esteellä, mitään ratoja en ole jaksanut rakennella. Tore on vähän rallatellut (ja tositosi kevyesti agiliidellyt), mutta palveluskoiraliiton lisenssiuutisen jälkeen mun motivaatio rallyyn on ollut vähän hakusessa. Jos lisenssipakko nyt oikeasti tulee, meidän rallykisaaminen loppuu. Oon niin laiska kisaamaan (ollaan me kahdet kisat tänä vuonna käyty..), että jollain 50e lisenssimaksulla starteista tulisi vähän turhan kalliita. Eikä palveluskoiraliitto tuolla tämänhetkisellä asenteellaan mun rahoja saisi vaikka kisaisin enemmänkin. No, onneksi harrastaa voi ilman kisojakin.

Juoksemista oon vähän taas tunnustellut, ei se reisi täysin kunnossa vieläkään ole mutta ehkä sitä viimeistään ensi viikolla uskaltaa taas Toren kanssa kokeilemaan miten juokseminen sujuu. Pitää vaan yrittää muistaa aloittaa taas kevyesti.

Ja sitten vähän ällöttävämpiä uutisia. Ollaan oleiltu paikassa, jossa nyt mitä ilmeisemmin on ruskeita koirapunkkeja, siis niitä sisällä eläviä ja ilmeisesti hyyvin hankalasti hävitettäviä. Noissa kummassakaan ei ole niitä ollut, mutta otin serestot (jotka muuten toimi, ei yhtään punkkia tänä vuonna!) vasta pari viikkoa sitten pois, joten en voi varmalla sanoa etteikö niitä olisi meilläkin. Noiden turkkiin eksyneet on kuitenkin aika nopeasti kuolleet jos sellaisia on sinne ryöminyt, mutta niiden munat voi ilmeisesti myös kulkeutua koirien mukana. Serestot meni eilen varoiksi takaisin kauloihin, mitään ruokaa täältä ei koirapunkit saa ja viikonloppuna täällä on suursiivous ja myrkyt laitetaan vaikuttamaan heti kun ollaan seuraavan kerran lähdössä kotoa pidemmäksi aikaa pois. Onneksi ne ei tartu koirasta toiseen, kylään ei nyt kelpuuteta yhtäkään koiraa eikä mekään varoiksi käydä missään kylässä ainakaan ennen kuin serestot alkaa taas vaikuttaa kunnolla.

Huomenna koirat saa lepopäivän ja hieronnat, muun ajan toivottavasti pysyttelevät poissa suursiivouksen tieltä.


16. lokakuuta 2017

Pikapäivitys

Huppista, jotenkin on taas blogin päivittäminen unohtunut. Toisaalta ei olla mitään kovin ihmeellistä nyt tehtykään, lenkit olleet vähän normaalia pidempiä mutta treenit aika vähäisiä.

Toren kanssa ollaan jatkettu juoksemista ja vihdoin ollaan onnistuttu myös juoksemaan vähän pidempää matkaa vähän maltillisemmalla vauhdilla. Sen vastapainoksi on sitten toki ollut "pakko" tehdä parit intervallitreenit. Viime viikko pidettiin taukoa, kun koko kaupunki oli täynnä vettä eikä juokseminen oikeen innostanut joka paikan tulviessa. Tore ei parina päivänä olisi halunnut lähteä ollenkaan ulos siinä kohtaa, kun oli jo satanut muutaman päivän putkeen. Eilen onnistuin reväyttämään mun reiden (ei tunnin aamulenkki pimeässä ja märässä metsässä mitään, mutta lattialta nouseminen sen jälkeen oli liikaa), joten katsotaan kauanko tällä kertaa joudutaan jatkamaan taukoa.

Hallilla ollaan käyty treenaamassa pariin kertaan, Traun kanssa takaakiertotreeniä, hyppytekniikkaa ja vähän keppejä, Toren kanssa sähelletty jotain pientä rallya ja vähän yksittäisiä agijuttuja. Eilen olin kaverin mukana agikisoissa hakemassa vähän lisää inspistä treeneihin ja tänään jaksettiin taas hallille uudella innolla. Mä sain vihdoin hankittua treat & train palkkauslaitteen ja johan löytyi molemmista koirista ihan uusi vaihde, Trau osaa hyvin itsenäiset kepit (tehtiin kyllä vain kuudella) ja löytää oikean aloitusvälin helposti erilaisista kulmista. Tore ei ole koskaan oikeen hoksannut keppejä, vinoja vaan juossut silloin kun on saanut juosta suoraan mitään ajattelematta, mutta kokeilin senkin kanssa ja vinothan sai nostaa melkein suoriksi, mun ei tarvinnut muuta kuin seisoa keppien alussa ja painella nappia. Sen jälkeen Tore siirtyikin autoon odottelemaan, kun alkoi kierrokset nousta vähän turhan korkealle. Trau haki myös oikein hienosti putkia, ei se ole koskaan ennen irronnut noin hyvin. Palkkauspömpeli oli siis oikein hyvä hankinta ja tulee varmasti kulkemaan mukana treeneissä! Mulla on jo aika paljon ideoita siitä, missä kaikessa sitä pystyy hyödyntämään.

Laitteen ansiosta meidän kotitreenailutkin on ollut nykyaikaa ja varsin helppoa. Mukana tuli kosketuskeppi, ja koska noi ei kumpikaan sitä osaa(/osannut), ei tarvinnut kauaa miettiä mitä sen kanssa ensin opetellaan. Mä voin istua toisen koiran kanssa sohvalla ja vain painella kaukosäätimen nappia aina kun haluan palkata :D Hyvin kyllä huomaa koirien erot, toki molempien piti ensin hoksata ettei sitä keppiä suinkaan oteta suuhun vaan kosketus riittää. Jos ei kosketuksesta tule heti palkkaa, tulee Traulla mukaan tassujen käyttö siinä missä Tore alkaa tökkiä keppiä aina vain kovempaa ja kovempaa hyvin vaativasti. No, kummallakaan ei ainakaan kosketuskepin mukana tullut jalusta pysy pystyssä.





21. syyskuuta 2017

Tore 5v!

Nopeasti se aika menee. Vastahan mä sain kotiin pienen hurjan herkkispojan ja nyt se on jo kunnon harmaaparta <3




Käytiin synttäreiden kunniaksi taas juoksemassa, toki ollaan tässä välissäkin juoksenneltu 2-3 kertaa viikossa. Tore juoks tottakai tapansa mukaan täysillä ja mä yritin pysytellä perässä. Kyllä siitä silti huomaa, että nää matkat riittää sillekin vielä, käveltiin metsäpolkuja takaisin ja ihan rauhallisesti keepis käveli mun perässä vaikka oli irti, eikä jaksanut kamalasti seota rapsuttamaan tulleista lapsistakaan :D joka kerta tuntuu rullaavan vähän aikaisempaa paremmin eikä mun nilkoillakaan oo onneksi ollut mitään juoksemista vastaan, joten ehkäpä me uskalletaan yrittää päästä kisakuntoon. Ohituksista ei tarvii huolehtia, tänäänkin juostiin kahden koiran välistä (en tosin ymmärrä miksi ei voinut väistää samalle puolelle, kun jo kaukaa meidät huomasivat) pururadalla eikä mulla käynyt edes mielessä että Tore niihin mitenkään reagoisi. Keskeltä paineli ohi koiriin vilkaisematta ja piti yhtä ison etäisyyden molempiin. Normaalisti taas osaa pysyä itse hyvin reunassa, että tuskin ohitettavana olemisessakaan mitään ongelmaa on.

Mulla on aika monta kertaa ollut ajatuksena tehdä vähän pidempi pätkä putkeen vähän rauhallisemmalla tahdilla, kertaakaan ei olla vielä siinä onnistuttu. Vaikka vauhti tuntuis miten hitaalta, aina sitä mun vauhdin hyytyessä huomaa ettei me nyt niin kamalan hitaita oikeasti oltu tälläkään kerralla. Ehkä me vielä joskus onnistutaan siinäkin.


Käytiin me viime viikolla agihallillakin pitkästä aikaa. Trau teki hyppytekniikkaa, hypyt puoliympyrällä ja mutkaputki-hyppy-neljän hypyn perussarja. Kumpaakaan ei olla ennen tehty mutta ihan mahtavasti keskittyi. Keinua ja keppejä kokeiltiin muutamaan kertaan, oltiin eri kentällä vinokeppien kanssa joten testattiin miten kepit sujuu ilman helpotusta. Pari kertaa jäi yksi keppi välistä, muuten teki oikeen kivasti!

Tore vähän rallatteli, se edelleen tykkää tarjota maahanmenoa kovasti istumisen tilalle, joten tehtiin niiden erotteluja. Vähän kokeiltiin keppejä ja keinuakin, sählällä ei vaan ollut aivot kovin keskittymisasetuksilla näin tauon jälkeen, keinu oli kiva mutta kepeistä ei meinannut tulla yhtikäs mitään, vaikka tehtiinkin vain kahdella ja neljällä kepillä. Toisaalta ei me niitä kovin tosissaan olla treenattukaan, ettei sillä kai niin väliä. Kiva vaan välillä hömppäillä niitäkin.

Muuten ei sitten ollakaan tehty mitään ihmeellistä. Pari kertaa käyty kimppalenkeillä ja pidennetty vähän normilenkkejä samaa tahtia kelien viilentymisen kanssa, jonka seurauksena lähimetsästäkin on löytynyt kivoja uusia paikkoja. Vettä on ripotellut sen verran usein, ettei ole tullut kameraakaan ulkoilutettua. Viikonloppuna pitäisi olla ihan hyvät kelit, ehkä silloin uskaltaa ottaa kamerankin mukaan metsäilemään.

1. syyskuuta 2017

Canicrosskausi avattu!

Pahoittelen kännykkälaatua

 Kelit viileni sen verran, että sunnuntaina kaivettiin vetovermeet esille ja lähdettiin testailemaan miten se juoksu tauon jälkeen sujuu. No aika surkeasti sujui mun osalta :D Tore oli ihan super kuten aina, täysillä vaan. Vähän sitä äänenkäyttöä lähdöissä vois edelleen hillitä, toisaalta ketäpä se keskellä metsää haittaa. Saatiin heti ekalla lenkillä ohittaa niin lapsia kuin toisia koiriakin, Tore ei edes vilkaissut päin. Ja mä kun joskus stressasin siitä, ettei päästä missään tekemään ohitustreeniä. Ehkei me sitä mitenkään erillisenä niin kamalasti tarvita. Suunnat ja hidastuskäskyt on kaikki hyvin muistissa, vaikka mein kevään canicrossailut jäikin vähän vaiheeseen mun tyhmän nilkan kanssa. Onneksi ei tunnu enää vaivaavan, jos nyt sujuisi tääkin homma vähän paremmalla onnella.

Tiistaina sitten toka yritys, hiukan saatiin matkaa ja nopeutta molempia lisää vahingossa. Molempien kertojen armottomat sportstrackerkuvat tosin todistaa, ettei mun juoksukunnolla pysytä Toren vauhdissa mukana kovin pitkää matkaa putkeen :D


Pari päivää taukoa ja tänään juoksenneltiin taas, sujui jo paljon paremmin ja uskalsi vähän lisätä matkaakin. Yritin vähän tiputtaa juoksuvauhtia, ainakin se tuntui hitaammalta, mutta ilmeisesti pysyttiin aika lailla siinä samassa vanhassa sittenkin... Loppupään pysähtelyt oli juoma/juottotauko ja Toren kakkapaussi, kun koukattiin hetkeksi rauhallisemmalle paikalle missä uskalsi päästää sen hetkeksi irti. 


Ollaan aina ennen ja jälkeen juoksulenkkien vielä kävelty sellanen 20-30min, että ihan kivan mittaisia noi lenkit kokonaisuudessaan on. Yritetään lisätä matkaa maltilla ja varoa tota mun nilkkaa, jos se vaikka tällä kertaa kestäis.

Muuten me ei olla tehty mitään ihmeellistä Evolta kotiutumisen jälkeen. Vähän höntsätty jotain pientä temppuilua sisällä, Tore on yrittänyt hoksata takapäänkäyttöä tasapainotyynyllä ihan hyvällä menestyksellä. Trau on jostain kehittänyt kivat jumit lapojen taa ja niitä oon hieroskellut auki, Tore taas puolestaan oli silmäongelmainen ja korvakin kutisi. Onneksi ne ongelmat tais hoitua ihan reseptivapailla silmätipoilla ja korvaputsarilla. Vakiohalli on taas käyttökunnossa, eiköhän me taas joku päivä sinnekin ehditä, kunhan saadaan Traun jumit kokonaan auki. Saa nähdä miten tulee agiliitelyt sujumaan yli kuukauden tauon jälkeen.

24. elokuuta 2017

Pari yötä Evon Retkeilyalueella


Koska aikatauluissa on hankala pysyä ja pitää sählätä kaikkea ylimääräistä, hurautettiin Evon Sudenpesänkankaan (kartta klik) hyvin pimeälle parkkipaikalle kymmenen jälkeen illalla. Tavarat selkään ja suunnistamaan pimeässä metsässä Sorsakolun laavua kohti. Polku oli sen verran kivikkoista, juurakkoista ja mäkistä, että parin kilometrin matkaan saatiin kulumaan 40min ja päästiin pystyttämään telttaa vasta vähän ennen puoltayötä. 

Aamulla sitten tutkailtiin millaiseen paikkaan oltiin tultu ja hienoiltahan nuo maisemat näyttivät:



Heräiltiin ja kokkailtiin ihan rauhassa, käytiin koirien kanssa pyörimässä lähiympäristössä ja ruokalevon jälkeen lähdettiin kiertämään lenkkiä Sorsajärven ympäri (3,7km + ylimääräiset mutkailut joita tehtiin paljon). Alkumatka kuljettiin ihan rauhassa maisemia tutkaillen, ötököitäkään ei ollut mitenkään riesaksi asti eikä matkalla tullut ketään vastaan. Kuunneltiin kauempana pyörinyttä ukkosta ja oltiin sitä mieltä, ettei se tule päälle asti.

Jossain puolimatkassa se sitten kuitenkin tuli. Kunnon ukkonen ja kaatosade joita yritettiin kipittää karkuun, vaan toki maastokin muuttui haastavammaksi samassa kohdassa. Paljon mäkiä ja kivikkoa, ojien ylityksiä liukkaiden kivien päältä hyppien ja yksi hermoileva kelpie vielä kaupan päälle. Torehan ei pelkää ukkosta, mutta se inhoaa sadetta, siihen päälle suoraan kohdalla oleva ukkonen ja se, että yritettiin päästä mahdollisimman nopeasti sieltä sateesta pois, niin johan alkoi keepis vähän stressata. Rentoutui onneksi kuitenkin heti kun päästiin perille ja kiire loppui, vaikka ukkonen siinä vielä vähän hetkittäin jyristelikin.

Laavulta oli onneksi ainoa siellä samaan aikaan ollut mieskin lähtemässä, joten ei muuta kuin koirat laavuun odottamaan ja siirtämään tavaroita sinne lätäkössä uineesta ja vuotavasta teltasta. Pari tuntia vielä sateli, sen jälkeen päästiin vihdoin nuotiolle kuivattamaan vaatteita.


Kiva polku kaatosateessa :)
Teltan uimisen takia nukuttiin yö laavussa, ja todettiin se paljon telttaa kylmemmäksi vaihtoehdoksi. Koirat sai onneksi katosta roikkuneeseen naruun kiinni, ettei tarvinnut sitä asiaa sen enempää ihmetellä eikä hihnatkaan olleet tiellä. Tore nukkui suurimman osan yöstä mun makuupussissa, Trau kävi välillä hetken jaloissa pyörähtämässä muttei viihtynyt koskaan vieressä sen pidempään kerralla. Ei tainnut olla kylmä corgilla vielä näillä keleillä, vaikka vähän kostea oli sekin vielä illalla. Hyvin osasivat nukkua laavussakin, ei mitään ylimääräisiä sähläyksiä.


Mä heräilin jo aamulla nuotiolle kuivattamaan mun ainoita mukana olleita housuja :D Kovin kauas laavulta ei siis pariin tuntiin liikuttu, pakko se on myöntää että syksy tulee ja kylmä tuli ilman pöksyjä, vaikka olikin polviin asti ulottuvat sukat. Aamupalan jälkeen seikkailtiin taas lähiympäristössä, väkerrettiin lisää puita (kannattaa ottaa oma saha tai ainakin sen terä mukaan jos tuonne menee!) ja kuivatettiin tavaroita vähän lisää. Johonkin saatiin aikaa tuhlattua niin, että saatiin vasta illalla kamppeet pakattua kasaan ja lähdettyä autoa kohti. Tällä kertaa ehdittiin sentään sekin matka valoisalla ja nähtiin millaista reittiä oltiin saapumisyönä kuljettu. Mäkiä ja kiviä sielläkin suunnalla.

Kiva reissu vaikka kastuttiinkin. Paljon jäi sinne vielä tutkittavaa ja varmasti käydään toistekin. Maastoltaan oli ehdottomasti tämän vuoden reissuista haastavin, paljon korkeuseroja, jyrkkiä mäkiä ja kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja. Meidän päivämatkat oli tosi lyhyitä, mutta silti tänään sangystä ylös kömpiessä jaloissa kyllä tuntui siltä että kävelty on ihan tarpeeksi. Oli myös ainakin näin arkena tosi rauhallinen paikka, meidän mennessä laavulla oli joku mies yötä joka seuraavan päivän sateiden aikaan jo lähtikin. Tiistaina ei sen miehen lisäksi nähty varsinaisesti ketään, lenkin varrella oli yksi laavu jolla oli pari ihmistä koiran kanssa, ja eilen laavulla kävi vain yksi vanhempien ihmisten porukka makkaroiden kanssa ja just ennen meidän lähtöä joku porukka tuli siihen pystyttämään telttaa. Etelän kansallispuistoihin verrattuna tosi rauhallisen oloinen paikka, vaikkei maisemiltaan niille yhtään häviä ja reittivalikoimaakin riittää.

Kartta kannattaa olla mukana, ainakin meidän kulkemat polut oli kyllä ihan hyvin merkittyjä, pari kertaa vain piti miettiä että mihis nyt ja ihan oikeaan suuntaan taidettiin molemmilla miettimiskerroilla lähteä, ainakin aina löydettiin sinne minne oltiin menossakin. Iso osa polkumerkinnöistä oli vielä heijastavia, niin näki pimeässäkin jo kaukaa minne suuntaan seuraavaksi. Ainakin Sorsakolun laavu oli tosi siisti ja polttopuita oli n. 100m päässä tosi reilusti, ei varmasti ole loppumassa kesken pitkään aikaan. Ainoa miinus siitä sahasta, jolla ei yksin saanut mitään aikaiseksi ja kahdestaankin hyvin hankalasti. Palaa ne puut onneksi pidempinäkin.








12. elokuuta 2017

Mökkielämää

Ei metsäiltykään viime viikolla sen enempää, jatkuvan sateen takia ajeltiin vaan mökille. Ollaan oltu, ulkoiltu ja etenkin uitu monta kertaa. Tai siis mä olen uinut Toren kanssa ja Trau on kaivellut ja kierinyt hiekassa corgimaiseen tapaan.


Torella on aina pienoisia ongelmia ekan kastautumisen kanssa, sen jälkeen voi hyppiäkin veteen kovalla kiireellä. Mutta se eka kerta on aina luokkaa tämä (videoon sisältyy myös "menemene"-kannustusta, jonka korvianne säästääkseni poistin):


Ollaan me sit ihan vähän treenattukin, molempien kanssa muutamat lyhyet pätkät rallya parina päivänä. Ja Tore on jostain syystä tehnyt myös kapulan pitämistä suussa, hmmm... 





2. elokuuta 2017

Rallyy ja aksaa


Kyllä me viime viikolla treenattiinkin, käytiin kolme kertaa pyörähtämässä hallilla. Trau on jatkanut keppitreeniä. Kaikki kepit onnistuu jo ilman helpottamista mutta aika paljon oon tehnyt edelleen vinoilla helpottaen, vauhtiakin on alkanut löytyä lisää ja kyllä me ehditään niitä vaikeuttaa myöhemminkin. Eri lähetyskulmat sujuu pääsääntöisesti nekin, pieneltä ratapätkältäkin malttaa jatkaa kepeille ja jopa keskittyä niihin. Keinukin näyttää tosi kivalta, osaa pysähtyä itsenäisesti vaikka olisin kauempana eikä ole kertaakaan loikkinut kontaktipinnan yli. Ei siis paljoa hiomista siinäkään. A:ta tehty muutama kerta putken kautta, ei kertaakaan mitään ohitusyrityksiä siinäkään ja laukkaa nätisti alas asti ilman turhia pomppuja.

Trau on tehnyt myös ihan vähän rallyjuttuja, seuruussa kulkee vähän turhan kaukana (oon tottunut Toreen joka välillä mm. talloo mun varpaille kun tahtoo olla lähellä) mutta ei siinä muuten mitään valittamista, tiheetä palkkausta vaan vaatii. Edistää kyllä välillä, neiti on niin kovin kiireinen. Osaa tulla sivulta eteen ja molemmilla tavoin takaisin sivulle aika pienillä käsimerkeillä ja käännökset sujuu, saksalaisessa vielä vähän tekemistä. Tykkää se ihan kivasti rallattelustakin, häntä ainakin vispaa joka kerta kovasti.

Toren kanssa on rallateltu. Oon nyt naksutellut sille kontaktista seuruussa, vaikken varsinaisesti sitä vaadi. Mutta ehkä se keskittyminen pysyisi kisatilanteessakin alusta asti paremmin jos katsoisi mua eikä sitä mitä missäkin suunnassa tapahtuu :D Nopeesti sen hoksasi ja tuntuu muutenkin seuraavan vähän aikaisempaa paremmin. Alokasluokan liikkeissä ei mitään isompaa hiomista ole, se osaa kunhan itse osaan, joten ollaan vähän tutkiskeltu avoimen kylttejä valmiiksi. Aika tuttujahan ne on ja suurinta osaa ollaan tehty ohjatuissa radallakin, mutta istu, askel oikealle, istu -kyltti on tuottanut keepikselle pieniä vaikeuksia. Etupää tulee mukana, mutta takapää ei. Ollaan nyt muutama kerta hyödynnetty tasapainotyynyä ja pyöritty sen ympärillä Toren etutassut tyynyn päällä, josko se takapääkin sieltä löytyisi mukaan. Jos ei näin, niin sit vaan opetellaan sivuttain liikkuminen erikseen jotenkin, itsekseen se ei tuolta selvästikään tule.

Sunnuntaina tehtiin vielä treeni hallilla, tämän kuun halli on rempassa joten ainakin aksailuista tulee nyt vähän taukoa, rallya onneksi pystyy tekemään melkein missä vain. Trau aloitti maanantaina juoksutkin, vähän turhan aikaisin suunnitelmia ajatellen mutta katsotaan mitä keksitään vai keksitäänkö mitään.


Huomenna taas metsäillään ainakin useampi tunti jollei olla yötäkin, ja metsäilyn jälkeen suunnistetaan mökkeilemään :)

28. heinäkuuta 2017

Lopen Melkuttimilla


Eilen aamulla kerättiin tavarat kasaan ja käännettiin auton nokka kohti Lopen Melkuttimia, suunnitelmana kiertää Iso-Melkutin ihan rauhalliseen tahtiin parissa päivässä. Reittihän ei ole pitkä, 7,1km eikä jyrkkiä mäkiäkään ole kovin montaa. Toki siellä kulkee myös Ilvesreitti ja pienempiä polkuja, joten pidempiäkin lenkkejä siellä saa tehtyä helposti. Kelit suosi, eilen tarkeni hyvin lyhythihaisella muttei silti ollut liian kuuma koirille. Uitettiin ne heti alkumatkasta ihanan kirkkaassa järvessä. Kierrettiin järvi vastapäivään ja tarkoituksena oli jäädä Lepakkolaavulle yöksi. Laavulla oli kuitenkin jo joku amstaffityyppinen koira, joka karasi suoraan Traun päälle ja omistajansa ei ollut mitenkään yhteistyökykyinen, joten päätettiin jatkaa matkaa ja etsittiin toinen leiripaikka. Trau selvisi onneksi säikähdyksellä, vaikkei koskaan varsinkaan jo valmiiksi vieraiden koirien kanssa epävarmalle koiralle tuollaisia kokemuksia tahtoisi. Ei kuitenkaan näyttänyt stressaavan myöhemmin yhtään vieraista koirista, joten toivottavasti ei jäänyt kaivelemaan.



Löydettiinkin sitten sopiva leiripaikka seuraavan sillan vierestä, vettä molemmin puolin ja oli varmasti laavua rauhallisempi paikka. Eikä edes ötököitä riesana, tasan yksi paarma ja yksi hyttynen :D Kasattiin leiri pystyyn, kokkailtiin ja istuskeltiin rauhassa muutama tunti. Illalla käytiin vielä seikkailemassa pieni lenkki metsäpoluilla sillan toisella puolen ja Trau toki tapansa mukaan kävi vähän kastautumassa järvessä.

Harvinaisen epämukavalta vaikuttava tyyny, mutta Trau torkkui siinä varmaan tunnin :D

Tänään aamulla liikkeellä ei ollut juurikaan muita, joten koirat saivat pyöriä vapaana leirin vieressä ja kivat painit vetivätkin! Syötiin ja siivoiltiin jäljet ihan rauhassa, ja seikkailtiin vielä lähiympäristössä ennen teltan purkamista ja tavaroiden pakkaamista. Loppumatkalla autolle olikin vähän enemmän korkeuseroja kuin eilisellä pätkällä, ja sen verran lämpimämpi että uitettiin koiria välillä. Hyvin kuitenkin jaksoivat lämmöstä huolimatta.

Reitti oli kokonaisuudessaan hyvin merkitty, eksyä ei voinut kun vähän polkujen risteyskohdissa piti silmiä auki. Kivaa maastoa, ihanan kirkasta vettä ja ainakin näin arkena huomattavasti esimerkiksi Liesjärveä rauhallisempi paikka. Liikkeessä ollessa vastaan tuli vain pari polkupyöräilijää koko matkan aikana, laavujen luona oli jonkun verran porukkaa mutta aika rauhassa saatiin olla. Telttahan meillä oli heti polun vieressä, muttei siinäkään ollut ohikulkijoita mitenkään jatkuvasti. Räyskälän ilmailukeskus on ihan Melkuttimien vieressä, pienlentokoneista lähtevä melu pienenä miinuksena, muttei niitäkään siellä mitenkään häiritsevästi ja jatkuvasti pyörinyt.

Kiva paikka jota uskaltaa suositella! Mulle tämä oli toka kerta Melkuttimilla, eikä varmastikaan viimeinen.





22. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä ja agiepikset

Oltiin taas tällä viikolla mökkeilemässä, eilen palattiin takaisin kotiin. Koirilla oli menoa ja meininkiä, taas melkein kaikki valoisa aika ulkona, ja kelit sallivat pari uintireissuakin mökin läheiselle hiekkakuopalle. Traukin on oppinut jossain uimaan ihan itsenäisesti, viime vuonnakin taisi pari kertaa käydä. Ennenhän se on vain lätrännyt ja kahlaillut.



 Tänään käytiin pyörähtämässä Hyvinkään epiksissä. Aikataulu oli sen verran myöhässä, että odoteltiin paikan päällä kolmisen tuntia ennen oman luokan alkua. Trau otti rennosti eikä turhia stressaillut, vaikkei mulla ollut edes häkkiä mukana. Ja oli oikeen onnellinen saadessaan huomiota ohikulkijoilta.

Radat meni ihan kivasti. Ekalla radalla sählättiin vasta lopussa, varmistelin A:ta (ekaa kertaa täyskorkeana radalla) sen verran, että mun ajatukset oli vielä siellä kun Trau paineli esteestä ohi. Tosin sillä nyt on tapana tehdä sitä toisinaan muutenkin.

Toisella radalla oli kivempi juosta, kun tajusin jättää kännykän pois taskusta ja housut pysyi paremmin jalassa :D Puomilta hyppäsi vähän turhan aikaisin pois, ne käännökset puomilta on vielä vähän vaiheessa. Ja A:lta ohi, mutta tokalla yrityksellä meni kuitenkin nätisti. Sillä on vaan aina niin kiire mun perään, ettei malttanut sinne kiipeillä. Mutta ei mitään isompaa valitettavaa ja hyvä fiilis jäi. Nyt vaan kepit ja keinu kuntoon, A:lle vähän lisää varmuutta ja puomin jälkeiset kääntymiset kuntoon, sit voidaan lähteä miettimään virallisia kisoja.




15. heinäkuuta 2017

Lisää Traun keppitreeniä ja Toren rallykisat

Olihan se sitten kuitenkin kokeiltava miten ne 12 keppiä sujuu, kun kuuden kanssa meni niin näppärästi. Pari kertaa testattiin, Trau ei yhtään hämmästynyt keppien lisääntyneestä määrästä vaan jatkoi kiltisti loppuun asti. Vähän vinokepeillä helpotin, olisi se kai ilmankin voinut mennä. Taas kännykkälaatua ja inisevä keepis taustamusiikkina:



Toren kanssa käytiin tänään rallattelemassa Hyvinkäällä tutussa hallissa. Koska olemme erittäin hyväonnisia, oltiin taas heti ensimmäisinä. Oltiin onneksi jo reilua tuntia ennen rataantutustumista paikalla, ehdittiin hyvin käydä kävelemässä, tehdä viimehetken treenit ja Tore ehti taas tottua hallin hälinään. Tällä kertaa ei ainakaan rataantutustumiseen asti kuulunut mitään vikinöitä häkin suunnalta. 

Jätettiin leikkimiset pois ja kokeiltiin tällä kertaa häkissä odottamisen jälkeiseen rentoutumiseen lyhyttä treenipätkää, joka tuntui sopivan Torelle paljon paremmin. Ratakin oli kivan simppeli, kylttien välit oli vähän pienemmät mihin ollaan totuttu, mutta sekin taisi olla Torea ajatellen vain hyvä. Keepis kun kyllästyy helposti seuraamiseen. 

Pientä haahuilua ja haistelua oli taas havaittavissa, mutta paljon vähemmän kuin viimeksi! Yksi haukahduskin keepikseltä pääsi, huppista. Istumisia oli paljon, ja 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu-kyltillä tuli sitten yksi ylimääräinen maahanmeno. En lähtenyt uusimaan, liian iso riski siihen että sama virhe olisi toistunut, kun Torella taipumusta siihen on, ja muissa kohdissa istui ihan nätisti. 

86 pistettä ja hyväksytty tulos, meni paljon odotettua paremmin :) Ja nyt on hyyvin väsynyt pieni keepis sängyn alla nukkumassa. Josko seuraavalla kerralla saisi jo jonkun mukaan, että sais jotain videota Torestakin joskus.

Huomenna lähdetään taas mökkeilemään ja harkinnassa on Hyvinkään agiepikset viikon päästä, jos tullaan siihen mennessä takaisin kotiin. Ainakin siihen asti pidetään lomaa agiliitelystä ja tehdään vähän muita juttuja välillä. 

Molemmat on tällä viikolla myös hierottu, Traulta löytyi pientä kireyttä selästä ja pienet jumit lapojen takaa, ei mitään sen isompaa. Torella lannerangassa jumia, mutta muuten ei onneksi löytynyt siitäkään mitään pieniä kireyksiä kummempaa. Selän jumit sitä vähän vaivasikin tällä viikolla, varmaan mökin riehumisista jumiutunut. Ei ole kuitenkaan jalan pompottelua vähään aikaan näkynyt, en tarkkaan edes muista koska on sitä viimeksi tehnyt. Pitäisi opettaa sille pyörän vieressä ravaaminen uusiksi, vetotreenien aloittamisen jälkeen ei ole hillittyä ravia pyörän vieressä jostain kumman syystä löytynyt :D Tekisi varmaan sille hyvää päästä ravaamaan reippaasti ja kunnolla, vapaana se ravailee aika hitaasti ja hihnassa pääsääntöisesti peitsaa, ehkä niille pitäisi saada vähän vaihtelua.

Harmaaparta.