Hiljaiseloa

Blogin päivittely on vähän taas päässyt jäämään, mutta me aktivoidutaan taas alkuvuodesta! En ole täällä tainnut mainitakaan, mutta tehdään siis (taas) muuttoa, nyt menin allekirjoittamaan vähintään vuoden vuokrasopimuksen, ettei tule heti muutettua uudelleen :D Palaillaan samalle alueelle, jolla nuo molemmat paimenet ovat asuneet pentuaikansa, eli päästään takaisin tuttujen lenkkireittien viereen.

Agitkin on olleet syystä jos toisesta tauolla. Trau oli pari viikkoa sitten paikkaamassa Torea treeneissä, koska keepis taas jumitteli, ja keepis kävi samalla tekemässä kontatien loppuja, mutta sen enempää ei ole tullut aksailtua kummankaan kanssa. Milloin on koira jumissa, milloin on itse kipeenä, aina jotakin. Nyt yritän tässä harkita, pidetäänko suosiolla muutaman viikon lepo agiliitelyistä, vai nappaanko vielä hallivuoron alkuviikolle. Tiistaina lähdetään joulunviettoon Euraan, ja sieltä kotiutumisen jälkeen pitäiskin saada muutto kunnolla käyntiin, että saa sen pois alta ennen uuttavuotta.

Keepiksen jumituksiin on taas uutta ideaa. Ehkä mulla onkin koira, joka ei oireile täysiä anaalirauhasia millään muulla tavalla, kuin menemällä jumiin. Ei esim. sen liikkumisessa huomaa mitään eroa normaalin ennen, kuin se on jo aika pahasti jumissa. Tarkoittaa sitä, että kokeillaan anaalirauhasten säännöllistä tyhjentämistä, niin inhottavaa kuin se onkin niin mun kuin Torenkin mielestä, ja yritetään saada vatsa vähän kovemmaksi, vaikkei se häiritsevän löysällä olekaan juuri koskaan. Enshätään testaillaan ruisleipää muun ruoan lisänä, mutta harkinnassa on muitakin vaihtoehtoja. Katsotaan, katsotaan.

Mutta, blogin aktiivisempi päivittely jatkuu siis taas vuodenvaihteen jälkeen, siihen asti taidetaan jatkaa hiljaiseloa. Kuvauskelitkin on olleet mitä on, mutta on sitä jotain uusia kuvia kuitenkin tullut räpsittyä:

Neiti karvanlähtö.

Aksailua

Käytiin eilen Ditan ja Lunan kanssa seikkailemassa Hyvinkään metsissä pari tuntia, jonka jälkeen suunnattiin hallille. Tehtiin lyhyt rata, jonka alkupätkä oli sama kuin meidän ekoissa mölleissä, halusin kokeilla joko me selvitään siitä kunnolla. Selvittiinhän me, ei tosin kaikilla yrityksillä. Keepis oli lenkin jäljiltä vähän väsynyt, eikä keskittyminen ollut ihan huippuluokkaa ja siihen päälle olin itsekin aika unenpöpperössä :D Loppuun pyöriteltiin taas vähän puomin loppua, ja vau meiltä puuttui ylimääräinen sähläys melkein kokonaan! Itse sai vaan seisoa paikoillaan ja toimia namiautomaattina. Tosin uusi idea on tarjota maahanmenoa alastulolle, hmm. No, on ne nyt paljon aikaisempaa paremmat jo kuitenkin.

Kerrankin vähän liikkuvaa kuvaa, oli pakko lisätä loppuun vielä herra putkihullun oma keksintö putken kiertämisestä (jonka jälkeen uudella yrityksellä se kiersikin putken sijasta pussin, vaikka oli jo juoksemassa suoraan sitä kohti):



Traun kanssa tehtiin samaa alkupätkää, mutta se oli tauon jäljiltä vähän ruosteessa, vaikka innolla tekikin :D Tehtiin senkin kanssa kakkoshyppy pakkovalssilla, muistaakseni se kyllä sujui aikaisemmin ihan hyvin, mutta nyt ei meinannut onnistua. Toisaalta olin just ohjannut siinä Torea ja mua hämmensi myös ero koirien nopeuksissa, eli menee kyllä aika pitkälti mun piikkiin ihan jo sen takia, että olin vähän liikaa edellä ohjauksien kanssa. Palkkailtiin sitten siitä ja tehtiin loppuun vielä hyppy-putki. Vähän myös takaakiertoja yksittäisillä esteillä, ne on Traulla ihan huiput! Ja koska keepis pysyi mahtavasti lähdöissä, Trau päätti hoitaa lähtöongelmien järjestämisen sen puolesta. Tämä tietää lähtötreeniä Traulle. Joku kerta tulee videota senkin tekemisestä, kunhan saadaan homma taas rullaamaan :)

Mulla alkaa vihdoin olla aika selkeät sävelet siitä, mitä kummankin kanssa jatkossa itsenäisillä hallivuoroilla treenataan. Toren kanssa kontakti- ja keppitreenin lisäksi ohjemassa tulee olemaan ainakin takaakiertoja, irtoamista (ois ihan kiva, että eiliselläkin radalla sen ois voinut vaan lähettää vikan hypyn takaakiertoon vähän kauempaa, kun enhän mä sinne ehtinyt ja (loppu)suorilla se ei vieläkään irtoo) ja mä opettelen tekemään eri ohjauskuvioita sen kanssa riittävän nopeasti, koira kyllä pääsääntöisesti osaa, mutta kun ohjaaja ei niin...

Traun kanssa muistellaan esteet mieleen, jatketaan rengastreeniä, se kun on tuolle edelleen vaikea sisäistää, rakennellaan juoksukontakteja ja kerrataan ohjauskuvioita, keinutreeniä vois myös jatkaa. Ja mä opettelen olemaan kiirehtimättä sen kanssa ja muistaa, että se ei ole Tore, vaikka nopea onkin :D Kunhan ollaan käyty kaikki esteet läpi, tehdään samoja ratoja mitä mulla on suunnitelmissa Toren kanssa, mutta lyhyemmissä pätkissä alkuun, se kun ei ole vielä kovin monen esteen ratoja tehnyt.

Hallihurtat

Pentusuunnitelmia & haaste

Käytiin sunnuntaina Traun kanssa treffaamassa mun yhtä suosikkia corgi-uroksista. Trau taisi tykästyä heti, oli huomattavasti leikkisämpi ja kaverillisempi kuin yleensä uusien tuttavuuksien kanssa. Ei montaa kertaa ärähtänyt ja oli heti pyytämässä toista leikkimään. Roturasisti kenties, mutta ei se läheskään kaikkien corgienkaan kanssa ole noin tuttavallinen alusta saakka.

Ja onnistuihan se Haakkon hurmaamaan mutkin! Näin ollen meillä on urosvalinta selvillä, mikäli ei mitään yllättävää tule ja toivottavasti keväällä corgipalleroita elämää ilahduttamassa :) Kasvatus-sivulta löytyy linkit molempien KoiraNettiin, sen enempää mulla ei olekaan tarvetta asiaa mainostaa missään, tosi kivasti on kiinnostuneita ollut jo muutenkin, vaikka asiat ovatkin vasta suunnitteluasteella. Harmi kun kelit on olleet niin epävakaita ja nytkin ajomatkalla sateli vettä, niin en uskaltanut ottaa kameraa matkaan mukaan. Toren kanssa rälläyskuva sitten, harmi ettei maisemat ole enää valkoisia:

Saatiin Jasmiinalta 11 kysymyksen haaste, kiitos siitä! Oon tosi laiska haastamaan ketään (lue: keksimään kysymyksiä), joten en taida tälläkään kertaa haastaa ketään, mutta vastaillaan kysymyksiin kuitenkin:

1.Jos saisit kouluttaa koirassasi nyt jotain toisin, mitä kouluttaisit? 
- Apua, pitääkö aloittaa näin vaikealla :D Ehkä tuota itsehillintää ja rauhoittumista olisi voinut treenata molempien kanssa enemmän kun olivat nuorempia. Ja opettaa olemaan haukkumatta jos joku tulee käymään, mutta se olisi tullut edellämainitun kohdan mukana luultavasti sekin. Ja hihnakäytökset molemmille kuntoon jo pentuina.

2. Harrastatko näyttelyitä? Kuinka paljon?
- Satunnaisesti käydään niissä pyörimässä, yleensä muutama näyttely kesässä. Sisänäyttelyt ei oo yhtään mun juttu, vaikka toisinaan eksytään niihinkin. Ilman mitään tavoitteita niissä käydään höntsäilemässä, kiva nähdä muita saman rotuisia ja kuulla tuomareiden mielipiteitä omista hurtista, tuloksille en paljoa painoarvoa anna, ne on niin tuomarikohtaisia. On sitä joskus saanut arvosteluille nauraakin.

3. Mitä mieltä olet mätsäreistä?
- Onhan ne ihan kiva harrastus ja toisinaan tulee käytyä mätsäröimässäkin, nykyään kyllä aika harvakseltaan. Hyvää treeniä näyttelyihin, hyvää käsittelytreeniä koiralle kuin koiralle ja vaihtelua arkeen :) Tosin mätsäreissäkin osa tuomareista on varsin mielenkiintoisia, tullut nähtyä mm. koiria aristava tuomari ja kovakouraisia tuomareita, sellaisten kohdalla taas mätsäreistä voi olla treenin kannalta haittaakin. Mutta pääsääntöisesti tuomarit ovat onneksi ihan ok.

4. Miten koirasi käyttäytyy lenkillä esim. jäniksen nähdessään?
- Hihnassa vaan kyttäävät. Vapaana ollessa kumpikin lähtee perään jos en ehdi kieltämään ennen kuin huomaavat jänöjussin, mutta molemmat kääntyvät käskystä takaisin.

5. Naurettavin kuva koirastasi.
- Kuvakansiot on muuttaneet pois koneelta, joten kaikkiin kuviin en pääse käsiksi tällä hetkellä, naurettavampiakin siis löytyy:

6. Mikä on koirasi lempiesine?
- Traun ehdottomasti pieni äidin ompelema pehmopallo. Aina porukoille mennessä kaivaa sen jostakin ja jaksaa leikkiä sen kanssa itsekseenkin ikuisuuden. Heittelee sitä itse ja syöksyy perään, makoilee selällään pallo suussa ja sen lentäessä kauemmas kääntyy kyljelleen ja huitoo sitä kohti tassuillaan.
Tore tykkää kaikesta millä voi leikkiä. Ykkönen taitaa kuitenkin olla meidän narupallo kera kilinän, sitä käytetäänkin nykyään vain treenipalkkana.

7. Kevythäkki vs. metallihäkki?
- Metalli. Kevyessä olisi puolensa, mutta ei noista kumpikaan sellaisessa pysy.

8. Mitä mieltä olet fleksistä?
- Oikeissa käsissä ja koulutetulla koiralla ihan hyvä kapistus. Iralla on fleksi päivittäisessä käytössä, sitä kun ei aina uskalla vapaana pitää. Saa sen ansiosta kuitenkin enemmän liikkumatilaa ja voi hyvin juoksennella lenkeillä. Kovin isoilla koirilla en uskaltaisi käyttää, nähnyt niiden hajoamisia ihan riittävän monta kertaa.
Väärissä käsissä aika kauheita. Esimerkiksi niillä, jotka eivät ole ymmärtäneet lukitusnapin ideaa, ja antavat koiriensa sinkoilla joka suuntaan.

9. Koirasi lempiruoka?
- Juusto ja nakit! Menevät kyllä vaan treenipalkkana, ei varsinaisena ruokana :D Kupista löytyvistä menee lähes kaikki lihat nopeasti ja ennen nappuloita, en nyt äkkiseltään keksi niistä mitään ehdotonta suosikkia.

10. Mikä on koirasi pahin teko?
- Hmm... Kumpikaan ei ole koskaan aiheuttanut ulkopuolisille mitään vahinkoa, eivätkä ole edes pahemmin tuhonneet mitään koskaan... Joten sanotaan Toren pahimmaksi juniorikeepiksen idea kaivaa mun buranavarastot hyllyltä lähes katonrajasta (se on aika ninja), tai myöskin juniorikeepiksen idea avata ruokasäkki ja syödä sieltä mahansa täyteen yksinolon aikana. Juniorikeepis myös auttoi äitiä sisäkukkien kastelussa nostamalla kinttua, vaikka olikin silloin ollut jo pitkään sisäsiisti :D
Traun taas... En mä tiedä :D Joskus se löysi marsujen heinäsäkin ja kaiveli siellä, oli naama turvoksissa muutaman tunnin. Nykyään sekin muisto lähinnä naurattaa. Elellään niin aktiivista elämää, ettei nuo paljoa jaksa pahuuksia tehdä. Etenkään kelpien perässä päivittäin juokseva corgi.

11. Millainen koirasi on/oli pentuna?
- Tore oli ööh mielipiteensä kiljumalla kertova omituinen ylivilkas kakara. Tiesi aina, koska silloinen kämppis oli liikkeellä ja kävi puremassa sitä nilkoista. Ulkoillessa yritti tehdä sitä mullekin aika pitkään, mahtoi näyttää mielenkiintoiselta kun kävelin ympäri kaupunkia pieni keepis nilkoissa roikkuen. Vähän varautunut ihmisiä kohtaan ja pelkäsi toisia koiria, nykyään maailman avoin kaikkia rakastava otus, voisi rakastaa vähän vähemmänkin.
Trau taas hyyvin reipas, siitä kertonee tarpeeksi se, että se lähti Virosta kahden tuntemattoman ihmisen matkaan, kulki laivassa, käveli Helsingin keskustassa, junaili ruuhka-aikaan ja kotona oli heti leikkimässä itseään huomattavasti isompien kavereiden kanssa. Ei siis pienestä hätkähtänyt, kaikki oli sen mielestä vain kivaa. Helppo pentu, ei mulle tullessaan enää edes yrittänyt purra koskaan ja oli jo lähes sisäsiisti.

Keepis ja keepiksen lihasjumit

Voihan herra kelpie ja herra kelpien lihasjumit. Taas jäi agiliitelyt välistä. Ensin suunnittelin, että oishan sitä voinut hallille silti ajella tekemään jotain kontaktitreeniä tai muuta, mutta päädyttiin sit kuitenkin vaan höntsäilemään kotona lyhyet laatikkotreenit.

Tore tosiaan pompotti jalkaansa taas muistaakseni sunnuntaina, hieroin siltä nopeesti pahimmat jumit auki ja meno jatkui. No, torstaina pompotus alkoi taas ja keepis pääsi uudelleen hierottavaksi, lisäks anaalirauhaset oli taas täynnä (en vieläkään oo keksinyt selvää yhteyttä näille, mutta...). Mulla on ranteet niin rikki, etten saanut kaikkia jumeja torstaina vielä auki, joten tänään tai viimeistään huomenna vielä uus hieronta, josko se sit menis taas hetken.

Mutta! Saadaan toivottavasti ees jotain helpotusta jumiutumisiin. Eihän toi kesällä mennyt missään vaiheessa pahasti juntturaan, vaan ongelmat oli keväällä ja nyt taas syksyllä. Taitaa kylmemmät ilmat vaikuttaa, vaikkei keepis ole koskaan ulkona viluiselta näyttänytkään. Siksi meille kotiutui pari päivää sitten toppapomppa, arpomalla osui oikea kokokin. Menee BOT-verkkoloimen päälle, mutta toimii ihan pelkästäänkin :) Äiti lupasi tehdä vielä jonkun vähän ohuemman takin, napataan vaan malli tosta pompasta pienillä muutoksilla, niin tulee varmasti hyvä.

Torea kyllä ällöttää koko takki. Koko sovittelun ajan kuului valitusininää ja olihan se päällä ihan kamalaahirveätä ja ällöäkin liikkua, nih. Onneksi tuo tottuu kaikkeen nopeesti, eiköhän pomppa saa aika nopeesti keepiksen hyväksynnän. Eilen iltalenkillä kamalassa tuulessa ja sateessa sitä vähän testailtiin, ja loppulenkistä sen kanssa uskalsi jo liikkua ihan normaalisti. Trau suhtautui asiaan vähän rennommin, olihan sitä pakko sillekin sovittaa. Liian iso takki päällä se vaan painoi menemään suoraan keittiöön, hei ois ruoka-aika! 

Takkien lisäksi muutetaan (taas) vähän ruokintaa. Enemmän hyvälaatuista (=eläinperästä) protskua ja rasvoja, kummankin liian vähäinen saanti kun voi jumiuttaa. Syöhän tuo tälläkin hetkellä aika proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa, lihaa ja aktiivinappulaa, mutta ainakin rasvan määrää on helppo lisätä. Protskuakin jossain määrin. Houkuttais siirtää tuo kokonaan raa'alle, mutta just nyt pakastin on lihoista aika tyhjä ja isomman satsin lisää saan vasta tammikuussa, joten vielä joutuu pitämään nappulankin mukana. Ja onhan se reissatessa kätevä, että voi heittää sen koska vaan hetkeksi takaisin nappulalle, eli ehkä vaan tyydytään lisäämään lihan määrää.

Herra jumi.

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan

Luotto. Omaan itseen, koiraan, tekemiseen. Aika tärkeetä sanoisinko.

Iran kanssa mä stressasin. Aina ennen agiradalle menoa päässä pyöri ajatukset siitä, pysyykö se nyt hanskassa ja pysyykö hanskat kädessä, vai tippuvatko ne jonnekin matkalle. Ira on vähän sellainen, tekee täysillä jos huvittaa, joskus oman rallin vetäminen on hauskempaa. Ja oishan se päässyt meidän silloiselta treenikentältä karkaamaankin, jostain aidan raosta vaan ja menoksi. Käytiin aginäytöksissä sen kanssa, ei mennyt ihan putkeen nekään, vaikka hauskaa olikin. Ja miksei mennyt, no koska en osannut luottaa siihen koiraan, en osannut luottaa siihen, että kyllä me osataan.

Koirien mielentiloista puhutaan paljon, ohjaajien ei niinkään. Mutta kun käsissä on herkkiä koiria, vaikuttaa oma mielentila ihan älyttömästi koirankin mielentilaan.

Ei ole yksi kerta, kun mulle on sanottu, että koira ois tehnyt ihan superisti, jos mä olisin luottanut siihen, että kyllä se osaa. Jos mä en ois luovuttamassa muutaman epäonnistumisen jälkeen - yleensä en olekaan, yleensä saan niistä vain syyn yrittää enemmän, mutta jos on muita asioita mielen päällä, monesti agikin on vähän sinnepäin-suorittamista ja silloin ne epäonnistumiset tuntuu. Toren tyyppisen koiran kanssa niitä myös tulee, se lukee ohjaajaa jatkuvasti ja tarkkaan, toisinaan yksi väärään suuntaan osoittava varvas aiheuttaa kelpien sinkoamisen täysin eri suuntaan kuin oli tarkoitus.

Meidän ekat möllit, ekat kisat ikinä, ei menny ihan putkeen. Olihan se suoraviivainen rata nopean koiran kanssa haaste, mutta isoin ongelma oli se, etten mä luottanut meihin, en itseeni enkä koiraan. Toisissa mölleissä ekalla radalla yksi virhe, pieni ajoitusmoka multa, toisella radalla nolla ja hyvällä ajalla. Ihan eri mielentila niin mulla kuin koirallakin. Osasin luottaa siihen, että me osataan, ja niinhän me osattiin. Keepis pysyi lähdöissä, kuunteli ohjausta, mutta teki silti täysillä. Ja ai että meillä oli kivaa!

Traun kanssa mielentila vaikuttaa vielä enemmän kuin Toren kanssa. Se paineistuu helpommin, se lyö hanskat tiskiin helpommin, se ei palkkaudu pelkästä tekemisestä kuten herra keepis. Sitä ei voi vaan lähettää putkeen tai rälläämään pallon kanssa yksinään silloin kun alkaa ottaa päähän. Mä ehkä pysyn sen vauhdissa ja se on hieman helpompi ohjattava, ei ihan niin tarkka siitä, mihin se yksi varvas nyt osoittaa, mutta siihen ne sen helppoudet Toreen nähden jäikin.

Ensi viikolla meillä on hallikortti. Yksin treenatessa luottamusongelma tulee olemaan ongelma. Kun ei ole sitä koutsia hokemassa, että luota nyt vaan, kyllä te osaatte, kyllä se koira osaa. Ei ole ketään kertomassa, missä mokasin ja miten asia korjataan, vaan se pitää jaksaa miettiä ihan itse. Ja yrittää uudelleen menettämättä luottoa tekemiseen. Mulla on vahvasti sellainen kutina, että tehdään ekoilla itsenäisillä kerroilla vaan helppoja asioita, haetaan sitä tekemisen meininkiä ja pidetään hauskaa. Unohdetaan vielä hetkeksi se treeneissä kerätty lista asioista, jotka vaativat työstämistä. Kyllä me ehditään vielä paneutua niihinkin :) Videokameraa varmaan kaivellaan esiin kaapista pölyttymästä (jos joskus löytäisin sen laturinkin...), pystyy itsekin sit etsimään niitä korjattavia asioita helpommin ja oishan ne videot kiva lisä tänne bloginkin puolelle.

Heitetään nyt loppuun mekin muutama lumikuva, vaikka se lumi ehtikin jo sulamaan pois. Vieteltiin siis pidennettyä viikonloppua Eurassa :) Oli mukana lenkeillä muutakin poppoota kuin Jörö-husky, mutta pentu ennätti tunkea itsensä lähes joka kuvaan. Luonteikas kaveri, 4kk ja otti jo yhteen molempien paimenten kanssa, Tore lopulta sai sen lopettamaan perseilyt ja sen jälkeen olivat ihan kaveria taas kaikki, mutta katotaan miten käy kun toinen kasvaa... Pakko sanoa, onneksi ei ole mun pentu. Noi paimenet oli pentuina tosi lössyköitä Jöröön verrattuna. Toisaalta jos tavoitteena on johtajakoira valjakkoon, niin pitäähän siinä hommassa luonnetta löytyä.

Agikuulumisia

Toren perjantaiset agiliitelyt:

Ensin valkoisella pohjalla numeroitu rata. Toimi vitoselle asti mainiosti, sen jälkeen meni pitkäksi. 5-7 kaarrosta pitikin muutamaan kertaan tehdä ennen kuin alkoi toimimaan, lopulta meni aika kivasti kuitenkin. Siinä ei mitään muuta sen kummempaa ollutkaan, kymppiputkelle lähettäminen oli vähän haastavaa, kun tuo ei vieläkään aina irtoo enkä pysty juoksemaan kelpien vauhtia.

Mustalla pohjalla numeroitu seuraavaksi. Keepis oli just rallatellut pallonsa kanssa kolmosen jälkeisessä putkessa, mutta teki silti ihan huippuhyvän käännöksen, eikä edes vilkaissut putken suuntaan. 5-7 kaarros tökki vähän taas, mutta meni ehkä kuitenkin vähän paremmin kuin ekalla radalla. Kerran juoksi jopa putken ohi ulkokautta, mistä lie senkin keksi. Eteenlähetykset tarvii treeniä edelleen, vikan putken jälkeen alkoi pää kääntymään mun suuntaan, vaikka palkka odotti edessä. Ei olla niitä vähään aikaan tehtykään ja sen huomaa.

Lopuksi vielä puomin kontaktille pyörittelyä - missäköhän kelpien ajatukset taas menivät? Eivät ainakaan oikeassa suorituksessa. Mut kyllä se oikeasti osaa, ei vaan radan jälkeen meinannut malttaa rauhoittua, vaikka tehtiin vähän tokojuttuja siinä välissä. Puomin jälkeen pamauteltiin vielä pari kertaa keinua, tosiaan vaan pari kertaa, koska ahneen piti heti ekan pamautuksen jälkeen käydä välissä oksentamassa nakinpalat pois kurkusta... Yksi syy siihen, miksi lelupalkka on tuolla vaan niiin paljon parempi, ei tule näitä keskeytyksiä :D

Kuunvaihteessa saadaan vihdoin se kauan odotettu hallikortti ja päästään treenailemaan itsekseen. Trau siirtyy melkein kokonaan itsenäiseen treeniin, käydään ryhmässä vaan käyttämässä paikkausvuorot loppuun jossain vaiheessa. Niiden jälkeen pyöritään varmaan satunnaisesti eri koutsien opeissa, katsotaan sitten josko ensi vuonna palataan takaisin ryhmätreeniin, mutta se nyt riippuu ihan pentusuunnitelmienkin toteutumisesta yms.

Ryhmäpaikan sekaannuksesta kiitos sille, kuka ikinä yrittikin saada mut seuran treeneistä pihalle. Toisaalta aika imartelevaa, että joku on niin kateellinen, että on pakko yrittää sotkea treenikuviot. Oltaisiin kyllä saatu ryhmäpaikkakin takaisin, mutta pysytään suunnitelmassa, kun ei rahatkaan riitä kaikkeen just nyt.

Treenien jälkeen ajeltiin taas Euraan, kamalassa lumiymyrskyssä tietenkin. Olihan se pakko matkalla pysähtyä hetkeksi juoksuttamaan koiria, kun lunta oli jo Traun mahaan saakka. Tore ei uskaltanut ensin tulla edes autosta ulos, mutta Trau veti rallia senkin puolesta. Kovin kauaa eivät voineet siinä juosta, kun auto meinasi jo muutenkin jäädä bussipysäkille jumiin sen lumimäärän takia. Tänään on yrittänyt lunta jo vähän Euraankin sadella, katotaan saadaanko pian jo lumikuvia :) Nyt mulla ei ole laittaa tänne muuta kuin pari muutaman viikon takaista kuvaa Toresta, mutta eiköhän asia pian korjaannu, jos nuo kelit vaihtuu lumisateeseen ikuisen vesisateen sijaan.

Rakennekuvatuksia

Tuossa pari päivää sitten sain idean uusien rakennekuvien ottamisesta. Ei muuta kuin kamera ja nakkipaketti mukaan ja metsään hyvää taustaa etsimään. Koira kerrallaan seisomaan ja kuvaamaan. Vaan eihän siitä mitään tullut. Molemmat seistä tönöttivät niiiin rääkätyn näköisinä, "kun ollaan metsässä ja pitää olla paikallaan" ja Trau vielä kesken kuvauksensa paineli härnäämään kauempana pyörinyttä Torea jättäen mut kameran kanssa keskenäni. Reilu.

Voin mä tässä olla jos on iihan pakko

Tää on enemmän meidän juttu

No, löytyi kamerasta jotain kesken lenkin räpsittyjä vahinkolaukauksia kuitenkin:

2v 5kk

3v 1kk

Aksaa ja vetoo

Toren kanssa aksailtiin tauon jälkeen taas perjantaina:

Alkuun 1-6, kutonen eri puolelta kuin kuvassa ja peilikuvana myös. Kolmonen ensin pakkovalssilla ja toisella kierroksella saksalaisella (taas mulle jotain uutta). Loppuun vielä koko kuvassa näkyvä rata.

Keepis vähän taas tykitti, mutta testailtiin aikaisemmin saatuja vinkkejä ja nehän toimii! Lähdöissä istu-maahan-istu ja keepis istuu tönöttää siinä ties kuinka pitkään. Täytyy muistaa palkkailla sitä siitä välillä, josko ne lähdöt nyt pysyiskin noin hyvinä. Pakkovalssit sujui heti, kun itse muistin missä milloinkin pitää olla. Saksalaisia ei olla ennen tehty, niihin kaivattiin vielä palkkausapua, mutta eiköhän nekin siitä ala sujumaan, kunhan ohjaaja joskus oppii itse ohjaamaan...

Tauoilla tehtiin vähän kontakteille pyörähtämistä, tai siis Tore teki. Itsehän toimin lähinnä nakkiautomaattina. Kunhan vaan muistaa antaa sen ajatella itse, kyllä se osaa. Huippu!

Traun kanssa on pientä epäselvyyttä ryhmäpaikasta, joten ei päästy treenaamaan. Selvitellään ens viikolla miten on, mutta erittäin todennäköisesti meidän ryhmäpaikka vaihtuu hallin kausikorttiin ja jatketaan sen kanssa itsenäisesti. Voidaan sit treenimaksuista säästyneillä rahoilla ottaa välillä jotain ulkopuolisia koutseja meille sinne :D

Tänään käytiin molempien kanssa ottamassa muutamat lyhyet canicrossipätkät vesisateessa, kun nakkeja sattui jäämään treeneistä yli. Toren kanssa ei oo taidettu ennen canicrossia kokeillakaan, ollaan vaan pyöräilty ja hiihdelty vetovermeiden kanssa. Namialustaa kohti löytyi sopiva vauhti, mutta ilman edessä odottavaa palkkaa meni vähän kysyväksi haukkumiseksi, kyllähän se ihan hyvin veti, mutta epäröi aika paljon.

Trau taas... No, jos edessä on nakkia odottamassa ja vetovaljaat on päällä, ei siinä paljoa ihmetellä. Se oli ehtinyt mun koulupäivän aikana keräämään kivasti energiaa, joten ei treeneihin mahtunut yhtään epäröintiä.

Huomenna lienee vuorossa lepäilyä ja molempien hieronnat, jaksaa sitten taas ensi viikolla tehdä ja treenata, mitä kivaa ikinä keksitäänkin. Lopen maisemiin ainakin jäi vielä tutkittavaa, jos vaan kelit on suotuisat, niin saatetaan suunnistaa taas sinne seikkailemaan päiväksi.

Vetokausi avattu!

Jäipä vielä tämänkin viikon agiliitelyt väliin, kun oma selkä sanoi sopimuksen irti ja tunnit päivistä tuntuivat muutenkin loppuvan kesken. Toisaalta tauot tekee ihan hyvää koko poppoolle. Tänään on vihdoin selkä korjattu (ainakin hetkeksi), joten josko me vihdoin ensi viikolla päästäis agihallillekin suuntaamaan.

Avattiin vihdoin keskiviikkona sentään syksyn vetokausi! Torella alkoi silmät kiilua heti, kun saatiin vetovaljaat päälle. Käytiin vakioreiteillä pururadalla, ja ekaa kertaa uskalsin testata myös lenkkeilijöiden ja yhden koiran ohitusta ilman vauhdin hidastamista ja liinan lyhentämistä. Turhaan oon siitä stressannut, toi koira rakastaa vetohommia niin paljon, ettei paljon muut asiat kiinnosta. Tehtiin neljä lyhyttä pätkää pienillä kävelytauoilla, ettei tule aloitettua liian rankasti. Kotimatka kuluikin sitten hihnakäytöstä kerratessa, vähän jäi vetomoodi päälle keepiksellä.

Traun omat vetovaljaat löytyi piilostaan. Traun kanssa kasvatan sille vähän lisää pohjakuntoa ihan pyörän vierellä juoksuttamalla ensin, sillä kun katoaa vetointo varsin helposti, jos kunto meinaa loppua kesken. Tehtiin kaks toosi lyhyttä pätkää palkkaämpärille. Menohaluja löytyi corgistakin, mutta sen kanssa pitää silti muistaa edetä vähän rauhallisempaan tahtiin, ettei into hommaan katoa. Canicrosskamppeethan multa löytyy myös, voi olla, että sen kanssa vaihdetaan vetohommat pääsääntöisesti siihen & talvisin toki hiihtoon, mikäli lunta tänne etelään saadaan. Canicrossissa ei ainakaan voi edetä liian vauhdilta, kun omistajalta loppuu kunto huomattavasti ennen koiraa :D

Haetaan nyt ihan rauhaksiin molemmille kesällä mun sairastelukierteen takia kadonneita lihaksia takaisin, ei meillä mikään kiire ole. On nuo kumpainenkin paremmassa lihaksessa kuin pari kuukautta sitten, Torekin saanut taas painoa lisää. Piti ostaa sille isompi ruokakuppikin, kun ei vanhaan enää mahdu kaikki sen pöperöt.

Seuruuta oon myös vahvistanut molempien kanssa muutamia kertoja. Idea on molemmilla tallessa, mutta kyllä siinä työtä riittää vähäksi aikaa.

Päivittelyä & kuvia

Jäi sitten vielä viimeviikkoisetkin aksailut välistä, treenien sijasta suunnattiin taas hetkeksi Euraan eri maisemiin, lyhytlomalle pois kaupungista. Oon myös viikonlopun aikana tehnyt vähän suunnitelmia rally-tokon suhteen kun tajusin, että korjataan molempien lässähtäneet seuruut (mitenniin laiska treenaamaan?) ja nuo on abouttirallaa kisavalmiita kumpainenkin. Ehkä me sinne tokonkin puolelle tästä vielä joskus taivutaan, kun molempien kanssa on ollut tavoitteita sinnekin, ne on vaan jotenkin jäänyt. Vauhtilajit on vienyt mennessään, niin ei nuo muut lajit enää niin innosta. Mutta rälläämisen vastapainoksi ainakin rallyily voisi olla ihan kivaa, katsotaan miten meidän käy.

Vetokamppeet on myös kaivettu esille tomuttumasta, Traun vetovaljaat tosin taitaa olla muuton jäljiltä jossain kaapin perällä, mutta Toren valjaat on sillekin ihan kelvolliset väliaikaisratkaisuksi. Jos hurtat nyt pysyy terveinä, niin tällä viikolla ois suunnitelmissa avata vihdoin syyskausi vedon osalta, kunhan saan vielä pyörän kunnostettua :) Rakennellaan vähän kuntoa kumpaisellekin alle, josko se talvi ja lumi sieltä joskus saapuu ja saadaan mulle sukset taas käyttöön. 

Tossa koirien sairastelun aikaan tuli muuten päiviteltyä vähän blogin esittelysivuja & lisättyä kasvatusosio vihdoin myös. Päivittely on vielä kesken, mutta olkoot nyt hetken näin, kun koirat on vihdoin taas kunnossa ja energiaa täynnä. 

Nää kuvat nyt ei totellut mua mitenkään, joten ovat vähän miten sattuu... Onpahan kuvia kuitenkin:

Kun lepopäivästä tulikin lepoviikko

Koirat on olleet jossain ihme mahataudissa. Tiistaina alkoi jatkuva ulkona ravaaminen ja ti-ke välisen yön Trau käytti oksenteluun. Pikollahan oli maha sekaisin jo viime viikonloppuna, mutta aateltiin herkkävatsan vain syöneen jotain sopimatonta. Haettiin sit canikurit koko poppoolle, ne tosin tuntui toimivan vaan Torella, joka olikin sit keskiviikkona taas ihan oma itsensä. Pienemmillä tauti alkoi menemään ohi vasta torstaina, mutta nyt ollaan ihan elävien ja terveiden kirjoissa taas.

Tän viikon treenit jätettiin välistä molempien kanssa, niille ihan hyvä vielä lepäillä, eikä haluttu lähteä tartuttamaan tätä muille.

Kaupanpäällisiksi Tore alkoi taas pompottamaan takajalkojaan, tällä kertaa tosiaan molempia, eilen aamulenkillä. Ei se sitä kevään jälkeen ole ennen tätä tehnytkään, joten uskon kyllä siihen, ettei tuo nytkään rikki ole, hieronnalla pompotus viimeksikin katosi. Ja vapaana liikkuu ihan oireetta ja pitkällä askeleella. Anaalirauhaset pitää tänään tyhjäillä, ne taitaa ainakin olla täynnä ja "kivat" jumitukset löytyy takareisistä. Piti tiistaina hieroa koirat läpi, mutta niiden sairastelun takia se jäi ja kostautuu nyt. Tore kuitenkin treenas viime viikolla kahtena peräkkäisenä päivänä, molemmilla kerroilla nosteltiin rimoja vähän aikasempaa korkeammalle ja lisäksi vielä maanantain päivävaellus, joten ei mikään ihme että se on juntturassa taas. Toren tuntien oikeestaan ois ihme, jos se ei olisi jumissa.

No, eiköhän tää tästä. Hieron molemmat paimenet tänään illalla kokonaan läpi, Tore saa nukkua BOT päällä yön ja katellaan huomenna mikä on tilanne ja tehdään jotain sotasuunnitelmaa sitten, tihennetään ainakin hierontoja hetkeksi sen kanssa. Torella tuskin on mitään sitä vastaan :)

Mitä enemmän katon sen rälläyskuvia, sitä vähemmän ihmettelen sitä,
miksi se on aina jumissa :D

Kuvasaastetta Lopelta

Lauantaina käytiin Toren kanssa treenaamassa kasvattajan hallivuorolla Masalassa, Toren isän omistaja siinä koutsasi meitä. Tehtiin ihan muutaman esteen radalla ohjauksia ja mulla on ehkä taas vähän parempi käsitys siitä, miten tuo kelpie toimii. Sehän osasi 2on2offinkin vallan mainiosti, kun sai rauhoittua ensin. Muutenkin paljon uusia ideoita mielessä :)

Sunnuntai otettiin rennosti, ja maanantaina käännettiin nokka kohti Loppea. 7,5h ja n. 30km mäkisten metsien koluamista ja syysmaisemien ihailua:

Poronpolku siis. Neljällä lyhyellä tauolla mentiin, eka tauko heti alkumatkasta, kun oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Trau taukoili kolmannella pysähdyksellä jo mielellään ja veti pienet nokoset, Tore ei malttanut, paineli vaan hajujen perässä ja söi keppejä. Viimeisellä tauolla sekin malttoi jo maata hetken aloillaan. Valtaosan matkasta saivat juosta vapaana, arkipäivän valitseminen siis toimi. Yksi koiranulkoiluttaja tuli alkumatkalla vastaan, sen jälkeen vastaan tuli enää vain muutama peura.

Reittiä piti vähän muunnella, kun salmen yli ei päässyt. Onneksi tämä oli etukäteen tiedossa, muuten olisin luultavasti päätynyt kävelemään samaa reittiä takaisin. Auto jäi pilpalantien varteen. Kartta löytyy täältä, kuljettiin siis kartassa ensin numeroiden 10-5 väli, pitihän siellä rannalla kuitenkin käydä. Palattiin siitä vähän matkaa takaisin ja käännyttiin hetkeksi opasteiden vastaiselle reitille (joka olisi ollut huomattavasti helpompi löytää, mikäli siinäkin olisi ollut edes joku opaste, tuskin olen ainoa, joka haluaa käydä tuolla pidemmällä vaelluksella muutoinkin kuin poronpolkupäivänä), kunnes löydettiin taas oikea reitti. Kartassa olevan ysin kautta kympille, jossa istuttiin rannassa hämärtyvässä iltapäivässä viimeinen tauko ennen autolle kävelyä. Viisas olisi ajanut auton lähemmäs, mutta pakkohan se oli ensimmäiselle näkyvälle parkkipaikalle jättää... No, jatkossa ollaan sen suhteen viisaampia.

Eteläiseksi suomeksi löytyi yllättävän kivoja maisemia ja kivaa maastoa, jonkun verran sai kiipeillä. Valtaosa reitistä metsäpolkuja, pari lyhyttä pätkää piti kävellä tienvierustaa. Vesistöä sen verran runsaasti, ettei tarvinnut kantaa mukana omien eväiden lisäksi mitään älytöntä määrää vettä koirille.

Oli muuten väsyneitä koiria kotona! Varmasti suunnataan tuonne toistekin, oli sen verran kivat ja vaihtelevat maastot, vaikka lenkkiin muutama tiepätkä mahtuikin. Hyvä mieli jäi hurttien ensimmäisestä vaelluksesta, joka muuten taisi olla mullekin ensimmäinen ilman ihmisseuraa. Ehkä jopa kivempi näin, sai kulkea juuri sitä vauhtia kuin itse tahtoi. Otetaan viimeistään keväällä uusiksi, joko tuolla tai sitten etsitään joku muu paikka. Vähintään Toren kanssa, jos pentusuunnitelmat menee putkeen, Trau ei lähde mukaan pentumahan kanssa.

Niin, ja Trau sai selkälausunnon kennelliitosta: IDD0, K-luku: K0, VA0, SP0, LTV0, eli koko selkä priimaa! :)

Ei ole koskaan liian myöhäistä olla sitä, mitä saattaisimme olla

Trau kävi maanantaina luustokuvissa ja polvitarkissa, tänään saatiin jo lausunnot kennelliitolta lonkkien ja kyynärien osalta, selkää odotellaan vielä. Polvet 0/0, kyynärät 0/0 ja lonkat C/C, eli aika corgien normi. Selkä näytti kuvien perusteella hyvältä, eli ei sielläkään ainakaan mitään isompaa vikaa ole, katsotaan koska siitä lausunto saadaan. Silmäpeilaus odottanee jossain (lähi?)tulevaisuudessa.

Loppuviikosta agihallilla taas! Traun kanssa tehtiin eilen estetreeniä, keinua ja rengasta. Keinussa jätettiin toinen pöytä toisesta päästä pois. Pari kertaa kädellä laskemalla, sit jätettiin avut pois. Ekalla kerralla Trau vähän hätkähti nopeaa liikettä, mutta ei jäänyt miettimään sen enempää seuraavilla kerroilla, suuntasi vain keinun päässä odottavaa nakkia kohti. Rengasta ei oltu tehty pitkään aikaan, mutta nopeasti muistui senkin idea mieleen.

Toren kanssa ratatreeniä:

Hitsit että Tore oli kiva ohjattava tänään(kin)! Ekalla kierroksella 13-hypystä ohi ja väärästä päästä putkeen, toisella yrityksellä meni ihan nätisti. Vähän turhan pitkät kaarrokset, mutta muutoin eka kierros meni vallan mainiosti. Toisella kierroksella keepis kävi tekemässä vähän omaa putkirallia ja paiskoi rimoja maahan sählätessään, mutta kuunteli kuitenkin ohjausta yllättävän hyvin, vaikka vähän ylikierroksilla kävikin. Huippu keepis, ehkä me ollaan löytämässä yhteistä kieltä radoilla? Riittää sen kanssa vielä töitä, mutta enää ei ihan joka kerta radalla ole minä ja Tore molemmat tekemässä omiaan, vaan toisinaan siellä ollaan me tekemässä yhdessä.

Huomenna jatketaan treeniä Toren kanssa :) Nyt suunnataan metsään kokeilemaan, kuinka ison osan siitä Piko ottaa turkkiinsa mukaan, se ei oo mulla ennen metsälenkeillä mukana ollut. Testailtiin vaan tossa yöllä koirapuistossa, että hyvin se vapaanakin tottelee ja tulee viimeistään Traun perässä mun luo, joten kokeillaan :)

Joten anna mennä

Toren kanssa tehtiin perjantaina hyppytekniikkaa, pikkumies hyppäsi elämänsä ensimmäistä kertaa 55cm esteen ja ihan ongelmitta, kuinkas muutenkaan, lentävä otus kun on. Aletaan tässä pikkuhiljaa nostelemaan vähän rimoja, tähän asti kun ollaan treenailtu yleensä n. 30-40cm esteillä.

No, ei tehty ratatreenejä, joten pitihän keepiksen tälle viikolle vähän rataakin saada tehdä. Suunnattiin siis Saloon epiksiin, käytiin pyörähtämässä pari kertaa medien mölliradalla kilpailun ulkopuolisina:

Ei mitään isompaa ongelmaa missään, tosi kiva rata, vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Ekalla kierroksella 8-9 väli venähti liian pitkäksi, kun olin itse myöhässä ohjauksien kanssa (tuleekohan koskaan rataa, jossa en olisi myöhässä tuon kanssa?). Tehtiin putken kautta uudelleen ja löytyi se hyppykin sieltä.

Tokalla kierroksella 5 jälkeinen käännös meni vähän pitkäksi. Ekalla kierroksella Tore taisi aristella vähän pohjaa, saattoi vaikuttaa käännöksiin... 12 jälkeen olin vähän myöhässä ja tuli siihen pieni ylimääräinen mutka, muutoin ei mitään valittamista. Nollaratahan se, jos oltais sijoituttu medeissä, niin oltais oltu toisia. Makseissa paras aika oli jotain neljä sekuntia hitaampi, ei paha ollenkaan, vaikka vähän normaalia hitaammalta tuntuikin.

Tore oli niin ihanan hallittu & hillitty, istui ekasta käskystä lähdössä molemmilla kerroilla ja pysyi siinä hiipimättä, kuunteli ohjausta ja ah. Ei yhtään mitään temppuiluja, ei käynyt edes omilla seikkailuillaan vaikka näki, että radan vieressä istui ihmisiä. Huippu. Ilman tarkennusta kuvattu (=suhru, jossa liikkuu hahmoja) video nollaradasta löytyy täältä.

Traun kanssa tän viikon ohjatut jäi välistä, mutta tehtiin sen tilalla itsenäisesti lisää juoksaritreeniä. Oon ollut vähän laiska niiden kanssa, mutta eipä meillä mikään kiire niiden kanssa ole.

Muutoin ei olla tehty mitään hirveästi arjesta poikkeavaa, hieroin Torelta jumit auki, jonka jälkeen ollaan oltu aika rauhaksiin. Pari sänkkärilenkkiä ehdittiin heittämään tällä viikolla Ditan ja Lunan kanssa, ja näillä näkymin huomenna suunnistetaan taas säkylän metsiin rälläämään isomman koirapoppoon kanssa.

Ja hei, joskus on joku muukin kameran takana kuin minä, muutama Taijan ottama otos siis: