Ruokinnan ihmeellinen maailma

Olen taas lähipäivinä törmännyt keskusteluihin siitä, miten koiraa kuuluisi ruokkia. Tosi monet tuntuvat unohtavan, että koirat ovat yksilöitä ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi ollenkaan toiselle.

Toren kanssa mennään tällä hetkellä sekaruokinnalla, eli 50% nappulaa ja 50% raakaruokaa. Luita vain harvakseltaan, itse en näe mitään järkeä siinä, että syötetään koiralle järjettömät määrät luita - eihän se saa luista paljoakaan muuta kuin kalsiumia. Luut ovat Torelle vain satunnaista tekemistä silloin, kun en pysty järjestämään sille muuta toimintaa. Ehkä pientä varausta luiden syöttämiselle tulee myös siitä, että Max on muutaman kerran saanut suolitukoksen aidoista luista...

Pelkällä nappulalla Torella on jatkuvasti vatsa löysällä ja mukavia haisevia kasoja löytyy yleensä keittiön lattialta, 50/50-ruokinnalla maha toimii, mutta voin silti luottaa siihen, että se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, saahan se raakaruoan rinnalla nappulaa. Toisina päivinä Tore saa pelkästään raakaruokaa, mutta silloin lisään joukkoon aina vähän vitamiinijauhetta. Jätösten määrä väheni meillä raakaruokien syöttämisellä melkein puolet siitä, mitä se oli pelkällä nappulalla.

Raakaruoista meillä kuluu eniten lohta ja sikaa, toisinaan myös broileria, poroa ja nautaa. Tarkoituksena olisi jossain vaiheessa hakea myös hevosenlihaa testiin. Etenkin poron kanssa Tore saa myös öljyä, kun siinä on yksistään niin vähän rasvaa. Mitenkään monimutkaista meidän ruokinta ei ole, ostan pakkaseen mitä milloinkin, tsekkaan vain, että tulee jonkin verran vaihtelua ja ettei tuo vedä esimerkiksi sisäelimiä monena peräkkäisenä päivänä. Lihaa lautaselle silmämääräisesti saman verran kuin nappulaa, yleensä sitä tulee annettua vähän enemmän. Pentuöljyä sekaan, toisinaan myös rypsiöljyä. Lohiöljyä ehkä joskus, jos muistan ostaa sitä. Nyt parina päivänä oon heittänyt vähän raejuustoa sekaan. Tore ei liho eikä laihdu, joten pysytään näissä määrissä.

Koira on kunnossa, turkki on kunnossa, se kasvaa sopivaa tahtia ja näyttää kaikin puolin terveeltä ja energiaa riittää vaikka muille jakaa, joten tämä ruokinta on ehdottomasti Torelle sopivin. Kokonaan raakaruokinnan aloittaminenkin houkuttaa, mutta ei ainakaan nykyisellä pakastintilalla, ja silloin pitäisi miettiä tarkemmin, mitä lihoja syöttää ja tarvitaanko jotain vitamiinilisiä.

Tore on sen puolesta helppo, että se syö melkeinpä mitä vaan sille antaa. Ira on vallan nappularuokinnalla, neiti nirsohan ei mihinkään raakoihin lihoihin koske! :D

Bussimatkailua

Nyt on Toren ensimmäiset bussimatkat takana. Ensimmäinen matka oli niinkin lyhyt kuin 2,5 tuntia, ja lähtö oli vielä aamulla melkein heti heräämisen jälkeen, jolloin Torella on aina ylimääräistä energiaa. Keepis otti kuitenkin matkustamisen rennosti ja nukkui sylissäni koko matkan. Tämänpäiväinen matka sujui samalla tavalla, välissä vaan istuskeltiin melkein tunti Forssan asemalla.

Eilen käytiin äidin kanssa vähän ostoksilla Turun näyttelyssä, mukaan tarttui kakaralle oma näyttelyhihna, puolikuristava panta (nyt vähän iso, mutta luultavasti juuri oikean kokoinen kun Tore tuosta kasvaa) ja heijastinhihna, kun Iralta varastettu heijastinliivi alkaa käydä T:lle pieneksi ja Maxin liivi taas on vielä liian iso.

Eiliseltä Turun reissulta tarttui mukaan vielä Canonin 1100D järjestelmäkamera, joten jatkossa tulee (ehkä) laadukkaampia kuvia, kunhan ehdin opetella käyttämään tuota. Tässä nyt vielä muutamia automaattiasetuksilla otettuja testiräpsyjä tältä ja eiliseltä päivältä:

"Siis hyi mikä hullu pentu!"

Nyt niitä kuvia

En jaksanut raahautua kouluun enää nilkan vammailun takia lääkärissä käymisen jälkeen, koiran kanssa ulkoilu kuulosti paremmalta :D Nyt on kuvia tänpäiväseltä metsäreissulta.

Vähän Torea jänskätti, kun kapealla polulla tuli berninpaimenkoira vastaan, mutta hoidettiin ohitus molemmat koirat vapaina (ai että oli muuten hyvin koulutettu berni!), eikä mitään ongelmaa. T kävi vähän nuuhkaisemassa toista ja matka jatkui.

Koirien esittelysivut remontissa, älkää ihmetelkö jos ne näyttävät oudoilta. Uutta ulkoasuakin saatan testailla nyt, kun on taas kuvia koneella, älkää järkyttykö jos tää blogi näyttää ihan karmealta välillä :D

Rauhoittumistreeniä

Ollaan viimeinen viikko treenailtu ahkerasti rauhoittumista. Oon opettanut Torelle sanan, jonka se osaa yhdistää rauhoittumiseen. Kokeiltiin sen toimivuutta eilen kunnolla. Lauantai oli pitkästä aikaa "ei tehdä mitään"-päivä, koska minä ahersin koko päivän työhakemusten parissa ja tajusin lopettaa vasta myöhään illalla, kun silmät eivät enää pysyneet auki. Tosi hyvin T kesti koko päivän, kerran se haki kengän nakerreltavaksi ja muutaman kerran leikki tuolilla (Toren lempileikki: hyökätään tietokonetuolin kimppuun, äristään ja juostaan sen ympäri hampaat koko ajan kiinni tuolissa...), muuten ei ollut mitään ongelmaa.

Aamukävelyllä liian rauhallinen päivä kostautui. Kaikki autot, kävelijat, pyöräilijät, koirat, ihan kaikki piti jahdata ja muutenkin hihnakäytös unohtui täysin. Ihmisten luo tuo on menossa aina muutenkin, mutta muiden asioiden jahtaamisesta ollaan päästy aika hyvin eroon. Pitäis saada rauhoittumista vahvistettua vielä niin, että päästään joko sen tai jonkun muun käskyn avulla ihmisistä nätisti ohi, kun ne uudet ihmiset on paljon kivempia kuin joku ruoka, lelu tai tanssiva ja kiljuva minä (paikalliset varmaan pitää mua hulluna).

Kynsien leikkuu sujuu ihan mahtavasti tuon rauhoittumiskäskyn avulla. Nappaan keepiksen viereen selälleen, käsken olla siinä ja se ei siitä liikahda ennen kuin saa vapautuksen. Huippua. Pari kertaa jouduttiin asiasta keskustelemaan, mutta sen jälkeen keepis on osannut olla nätisti.

Tore on kehittynyt viimeisen parin viikon aikana ihan hirveästi! Se oppii nopeammin kuin ennen, tarjoaa itse enemmän asioita treenien yhteydessä (onneksi en ole opettanut sitä antamaan tassua, tää on just se vaihe mitä pelkäsin, Toren tuntien se huitoisi tassuillaan jatkuvasti, jos saisi siitä kerran palkan), ja se jopa jaksaa keskittyä kunnolla. Palkkautuu ihan mahtavasti ruualla ja leikillä, ja tekee mielellään pelkällä kehupalkallakin. Yks päivä otettiin vähän istumista ja maahanmenoa Jurin pyöriessä ympärillä, pari kertaa se taisi hypätä Toren päällekin, mutta T vain teki mitä käskin ja tapitti silmiin. Jurilla ei ollut mitään väliä. Mahtava pentu!

Saatiin maahanmenosta käsimerkki häivytettyä kokonaan pois, ihan pieni liike enää mun kädellä ja toimii. Peruutuksessa löytyy myös pari askelta taaksepäin ilman käsimerkkiä, eikä seisominenkaan pahassa jamassa ole.

Sosiaalistamiseen vielä sen verran, että joo, mä hetkeksi unohdin tuon olevan kelpi. Joka paikassa toitotetaan, kuinka pentua pitää sosiaalistaa ja viedä kaikkialle sun muuta, eikä asiaan yhtään auttanut se, että Juri on tuollainen kaikkien kaveri, ei pelkää ja painii mieluiten mahdollisimman isojen koirien kanssa. Mutta tarkemmin mietittynä, ei Toren tarvitse tulla toimeen muiden koirien kanssa, kunhan se sietää ne lähelläkin. Oma lauma on oma lauma, tuon tuntien meillä tuskin tulee ongelmia jos (kun) sen toisen koiran joskus otan. Ei nyt oteta turhaa stressiä. Ohitukset on kaikki sen yhden kiljumistempauksen jälkeen mennyt hyvin, ei mitään ääntä eikä karkuun juoksemisia, joten ihan hyvällä mallilla me ollaan.

Hyödynnetään koirapuistoa edelleen, sen parkkipaikalla on hyvä tila treenaamiselle ja saadaan kivasti häiriötä. Aamuisin koko puisto on tyhjä, jos jaksetaan raahustaa sinne tarpeeksi aikaisin, ja silloin saadaan pitää koko tila ihan keskenämme. Leikkiä, treeniä, mitä milloinkin, ja joku päivä yritetään saada kämppiskin ajoissa hereille ja meidän matkaan mukaan, siellä on paljon tilaa pentujen painia ja juosta :) Kerran puistosta löytyi yksi mäyräkoirapentu, T katseli sitä hetken aidan toiselta puolelta rentona häntä heiluen, joten pääsi hetkeksi uuden pentukaverin kanssa telmimään. Kivaa näytti olevan, vaikka vähän selkäkarvoista päätellen jännitti.

Mä lupaan parempia kuvia, kunhan joskus saan raahattua itseni valoisaan aikaan kameran ja koiran kanssa ulos. Ehkäpä viikonloppuna, kun lähdetään taas reissulle Euraan, tosin lauantai menee kyllä Turun näyttelyssä ja sunnuntaina käännetään taas aikaisin aamulla nokka kohti kotia, mutta ehkä siinä ehtii...

Koirakammoilua

Eilein seikkailtiin kämppiksen ja Jurin kanssa Tikkurilan asemalta koirapuistoon pentumiittiin. Tore on kaikissa uusissa paikoissa heti kuin kotonaan, helpotti kummasti kartanlukua, kun ei tarvinnut jatkuvasti vahtia sitä. Nähtiin siellä Torea nuorempi, mutta silti isompi boerboel pentu, joka oli T:n mielestä aika kauhea jatkuvine päin rynnimisineen. Jossain vaiheessa pikkumieheltä meni hermot ja se suuttui ihan tosissaan, puri ja huusi aina kun toinen meni lähelle. Kävi siellä pari muutakin pikkukoiraa, niidenkään kanssa Tore ei suostunut leikkimään, vaikka vähän olisi kiinnostanutkin, Juri oli ainoa jonka seura kelpasi.

Just kirjoitin, että T aristaa vähän vieraita koiria. Lauseesta voisi poistaa sana vähän ja pistää aristamisen tilalle pelkää. Mä en tajua, miksi tuo nyt yhtäkkiä on alkanut pelkäämään muita koiria enemmän kuin ennen, aikaisemmin kun se oli vaan sitä vähäistä aristamista alkuun, ja viimeksi pentuhulinoissa tuo oli mun mielestä rohkeampi kuin ekalla kerralla. Mitään tuolle ei oo muiden koirien seurassa sattunut, ollaan nähty enimmäkseen pentuja jotka ei edes osaa purra tosissaan. Ira on vähän komentanut, mutta ei T ole sitä pelännyt koskaan, sen mielestä se on ollut vaan kiva uusi leikki, kun saa toisen suuttumaan...

Nyt kuitenkin lenkillä tuli vastaan koira, joka näytti mun silmään vähän vihaiselta (etenkin kun se oli selvästi omistajalla, joka ei hallinnut sitä yhtään), ja sen omistaja tietysti stoppas siihen paikkaan pitämään koiraansa kiinni. Se koira ei tehnyt elettäkään tullakseen lähemmäs, mutta Tore päätti silti kiljua ja yrittää päästä mahdollisimman kauas siitä. Paineltiin siitä vaan ohi, kun en luottanut siihen, että se omistaja olis saanut koiraansa pidettyä jos me oltais jääty siihen pidemmäksi aikaa. Ja tosiaan siellä koirapuistossakin tuo vältteli muita, halusi selvästi tehdä tuttavuutta, muttei uskaltanut, vaikka siellä oli tuota pienempiäkin koiria, kaikki nuoriakin vielä. On Tore sentään ennen mennyt muita haistelemaan, väistänyt vaan jos toinen on alkanut liian rajuksi. Ohituksetkin on ennen mennyt niin, että T on halunnut mennä moikkaamaan, vaikka toinen koira olisi näyttänyt miltä ja käyttäytynyt miten tahansa.

Me jätetään nyt tokoilut ja kaikki ylimääräset vähemmälle ja keskitytään siihen, ettei mulla oo kohta käsissäni vielä isompaa ongelmaa.

Ja koska mä en tunne täältä lähistöltä kauheesti koiraihmisiä, vaan melkein kaikki uudet koiratuttavuudet oon löytänyt netin kautta, kuulutetaan nyt vielä täälläkin. Eli me kaipaillaan kilttejä ja rauhallisia koiria, joihin tuo voi tutustua rauhassa. Pienet koirat ja Torea(nyt jotain 10kg) pienemmät pennut saa olla vauhdikkaampiakin, niitä tuo ei pelkää ihan niin paljon kuin isoja ja mielellään leikkiikin niiden kanssa, kunhan saa ensin tutustua. Junalla kulkeminen ei oo mulle eikä koiralle ongelma, päästään kulkemaan ainakin Hyvinkäälle, Järvenpäähän, Keravalle ja Tikkurilaan, toisinaan kauemmaskin, jos ei Riihimäeltä tarpeeksi koiraseuraa löydetä. Bussilla kulkemista ei olla vielä kokeiltu, mutta tuskin siinä tuon kanssa mitään ongelmaa tulee, joten muistakin suunnista seura on tervetullutta! Ja toisinaan käydään Eurassa, jolloin päästään helposti esimerkiksi Poriin tai Raumalle, voidaan joskus lähteä vaikka Turkuunkin asti jos sieltä seuraa löytyy.

Ja vielä tätäkin kautta suuret kiitokset kaikille, jotka on tähän mennessä tuon kakaran kanssa auttanut!

Koirani on fiksu

Pikkumies päätti pissata lattialle ja käydä siinä uimassa :))

Ainakin saatiin suoritettua suihkuun totuttaminen tässä vaiheessa. Vähän taisi ihmetyttää, miksi sisällä satoi vettä, eikä keepis selvästikään nauttinut olostaan suihkun alla, mutta pysyi kyllä ihmeen hyvin paikallaan.

Ollaan taas temppuiltu. Tore osaa nyt peruuttaa, pyöriä itsensä ympäri molempiin suuntiin ja ottaa mitä tahansa suuhun käskystä. Tokojutuista meillä hallitaan eteentulo, sivulletulo, istuminen, maahanmeno, vähän paikallaoloa, vähän seuraamista ja nyt ollaan aloiteltu treeniä noutokapulan kanssa. Oon nyt alkanut tutkimaan lähialueiden koiraseuroja, josko päästäis johonkin ohjattuun tokoryhmään mukaan kun saadaan rokotukset kuntoon. Mietin aika kauan tota Riihimäen omaa seuraa, mutta oon tullut siihen tulokseen, että kattelen muualta ensin. Helpompi mun on kulkea junalla vaikka reilun puolenkin tunnin matka ja kävellä kilsa-pari, kun hankkiutua jotenkin täällä yli viiden kilometrin päähän hallille, jonne ei taida päästä julkisilla ainakaan kovin helposti. Kun ei tuo kakara vielä kävele päivässä kymmentä kilsaa ja vedä treeniä siinä välissä... PK- ja pelastuspuolen treenimahdollisuuksia oon myös alkanut tutkimaan tarkemmin, onneksi oon saanut netin kautta kiinni lähistöllä treenaavia ja saa niiden kautta vähän vinkkiä siitä, minne kannattaa suunnata(+voi sopia alustavasti kimppakyytejä).

Aksan kanssa vähän sama juttu, RimA:n hallille on myös yli 5km enkä tiedä, pääseekö sinnekään lähelle julkisilla. Ainahan jotain kimppakyytiä voi yrittää sopia, mutta näin alkuun aika hankalaa, kun ei tunne ketään siellä käyvää. Katellaan ja ihmetellään sitä vielä, kun ei meillä mikään kiire aksan aloittamisen kanssa ole. Junamatkan päästä löytyy kuitenkin hyviä seuroja, joten mietitään ja kysellään minne kannattaisi yrittää päästä treenaamaan.

Pikapäivitystä

Kotiuduttiin edellispäivänä lomareissulta. Pikkumies oli koko reissun ajan täysin sisäsiisti, se kun oli niin helppo päästää vähän väliä käymään ulkona - ovi vaan auki, keepis juoksi itse pissalle ja takaisin. Nähtiin uusia ihmisiä ja koiria, vahvistettiin jo opittuja tokojuttuja ja temppuiltiin huvin ja aktivoinnin vuoksi. Uusivuosi sujui myös hyvin, Tore ei säikähtänyt yhtäkään rakettia ja oli ihan oma itsensä koko paukkeen ajan. Yritin tuossa tehdä videota Toren lomasta, kun en jaksa kaikkea tänne kirjoittaa, mutta uusi videokamera ei tee yhteistyötä vanhan koneen kanssa (ja uudesta pamahti kiintolevy), joten video tulee myöhemmin (jos tulee).

Blogin ulkoasuakin piti muuttua vielä reilusti, mutta saa nyt luvan olla näin, kun kaikki kuvat ja muokkaukset katosivat sen kiintolevyn takia.

Mitäs muuta... Tore aristaa vähän uusia koiria, joten nyt ollaan keskitytty uusien tuttavuuksien etsimiseen. Tänään oltiin taas pentuhulinoissa ja alkujärkytyksen jälkeen tuo paineli siellä täysillä Jurin ja lapinkoirapennun kanssa. Tässä lähiaikoina käydään moikkaamassa ainakin kolmea uutta tuttavuutta, ja päästään ainakin tässä kuussa joka viikko pentuhulinoihin, joten eiköhän Tore tuosta ajan kanssa rohkaistu.

Tore ja Juri painimassa loman jälkeen.