Pari yötä Evon Retkeilyalueella

Koska aikatauluissa on hankala pysyä ja pitää sählätä kaikkea ylimääräistä, hurautettiin Evon Sudenpesänkankaan (kartta klik) hyvin pimeälle parkkipaikalle kymmenen jälkeen illalla. Tavarat selkään ja suunnistamaan pimeässä metsässä Sorsakolun laavua kohti. Polku oli sen verran kivikkoista, juurakkoista ja mäkistä, että parin kilometrin matkaan saatiin kulumaan 40min ja päästiin pystyttämään telttaa vasta vähän ennen puoltayötä. 

Aamulla sitten tutkailtiin millaiseen paikkaan oltiin tultu ja hienoiltahan nuo maisemat näyttivät:

Heräiltiin ja kokkailtiin ihan rauhassa, käytiin koirien kanssa pyörimässä lähiympäristössä ja ruokalevon jälkeen lähdettiin kiertämään lenkkiä Sorsajärven ympäri (3,7km + ylimääräiset mutkailut joita tehtiin paljon). Alkumatka kuljettiin ihan rauhassa maisemia tutkaillen, ötököitäkään ei ollut mitenkään riesaksi asti eikä matkalla tullut ketään vastaan. Kuunneltiin kauempana pyörinyttä ukkosta ja oltiin sitä mieltä, ettei se tule päälle asti.

Jossain puolimatkassa se sitten kuitenkin tuli. Kunnon ukkonen ja kaatosade joita yritettiin kipittää karkuun, vaan toki maastokin muuttui haastavammaksi samassa kohdassa. Paljon mäkiä ja kivikkoa, ojien ylityksiä liukkaiden kivien päältä hyppien ja yksi hermoileva kelpie vielä kaupan päälle. Torehan ei pelkää ukkosta, mutta se inhoaa sadetta, siihen päälle suoraan kohdalla oleva ukkonen ja se, että yritettiin päästä mahdollisimman nopeasti sieltä sateesta pois, niin johan alkoi keepis vähän stressata. Rentoutui onneksi kuitenkin heti kun päästiin perille ja kiire loppui, vaikka ukkonen siinä vielä vähän hetkittäin jyristelikin.

Laavulta oli onneksi ainoa siellä samaan aikaan ollut mieskin lähtemässä, joten ei muuta kuin koirat laavuun odottamaan ja siirtämään tavaroita sinne lätäkössä uineesta ja vuotavasta teltasta. Pari tuntia vielä sateli, sen jälkeen päästiin vihdoin nuotiolle kuivattamaan vaatteita.

Kiva polku kaatosateessa :)

Teltan uimisen takia nukuttiin yö laavussa, ja todettiin se paljon telttaa kylmemmäksi vaihtoehdoksi. Koirat sai onneksi katosta roikkuneeseen naruun kiinni, ettei tarvinnut sitä asiaa sen enempää ihmetellä eikä hihnatkaan olleet tiellä. Tore nukkui suurimman osan yöstä mun makuupussissa, Trau kävi välillä hetken jaloissa pyörähtämässä muttei viihtynyt koskaan vieressä sen pidempään kerralla. Ei tainnut olla kylmä corgilla vielä näillä keleillä, vaikka vähän kostea oli sekin vielä illalla. Hyvin osasivat nukkua laavussakin, ei mitään ylimääräisiä sähläyksiä.

Mä heräilin jo aamulla nuotiolle kuivattamaan mun ainoita mukana olleita housuja :D Kovin kauas laavulta ei siis pariin tuntiin liikuttu, pakko se on myöntää että syksy tulee ja kylmä tuli ilman pöksyjä, vaikka olikin polviin asti ulottuvat sukat. Aamupalan jälkeen seikkailtiin taas lähiympäristössä, väkerrettiin lisää puita (kannattaa ottaa oma saha tai ainakin sen terä mukaan jos tuonne menee!) ja kuivatettiin tavaroita vähän lisää. Johonkin saatiin aikaa tuhlattua niin, että saatiin vasta illalla kamppeet pakattua kasaan ja lähdettyä autoa kohti. Tällä kertaa ehdittiin sentään sekin matka valoisalla ja nähtiin millaista reittiä oltiin saapumisyönä kuljettu. Mäkiä ja kiviä sielläkin suunnalla.

Kiva reissu vaikka kastuttiinkin. Paljon jäi sinne vielä tutkittavaa ja varmasti käydään toistekin. Maastoltaan oli ehdottomasti tämän vuoden reissuista haastavin, paljon korkeuseroja, jyrkkiä mäkiä ja kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja. Meidän päivämatkat oli tosi lyhyitä, mutta silti tänään sangystä ylös kömpiessä jaloissa kyllä tuntui siltä että kävelty on ihan tarpeeksi. Oli myös ainakin näin arkena tosi rauhallinen paikka, meidän mennessä laavulla oli joku mies yötä joka seuraavan päivän sateiden aikaan jo lähtikin. Tiistaina ei sen miehen lisäksi nähty varsinaisesti ketään, lenkin varrella oli yksi laavu jolla oli pari ihmistä koiran kanssa, ja eilen laavulla kävi vain yksi vanhempien ihmisten porukka makkaroiden kanssa ja just ennen meidän lähtöä joku porukka tuli siihen pystyttämään telttaa. Etelän kansallispuistoihin verrattuna tosi rauhallisen oloinen paikka, vaikkei maisemiltaan niille yhtään häviä ja reittivalikoimaakin riittää.

Kartta kannattaa olla mukana, ainakin meidän kulkemat polut oli kyllä ihan hyvin merkittyjä, pari kertaa vain piti miettiä että mihis nyt ja ihan oikeaan suuntaan taidettiin molemmilla miettimiskerroilla lähteä, ainakin aina löydettiin sinne minne oltiin menossakin. Iso osa polkumerkinnöistä oli vielä heijastavia, niin näki pimeässäkin jo kaukaa minne suuntaan seuraavaksi. Ainakin Sorsakolun laavu oli tosi siisti ja polttopuita oli n. 100m päässä tosi reilusti, ei varmasti ole loppumassa kesken pitkään aikaan. Ainoa miinus siitä sahasta, jolla ei yksin saanut mitään aikaiseksi ja kahdestaankin hyvin hankalasti. Palaa ne puut onneksi pidempinäkin.