Traun sterilointi ja selkäkuvat

Maanantaina suunnattiin Traun kanssa Raumalle. Siellä se viipotti uudessa paikassa hivenen ylikierroksilla, mutta onneksi rauhoituspiikin jälkeen alkoi meno hidastua ja yllättävän nopeasti uni voittikin. Nelisen tuntia myöhemmin päästiin hakemaan Trau takaisin matkaan mukaan, siellä se jo olikin täysin hereillä ja hivenen ärsyyntynyt kauluriinsa. Mun piti totuttaa sitä kauluriin ennen leikkausta, mutta jostain syystä varastojen kätköistä löytyikin ainoastaan Iran kauluri joka oli Traulle lähinnä kaulapanta... No, kaulurista taluttaen selvittiin autolle :D

Ilta meni vähän vitistessä hetkittäin, varmaan nukutuslääkepöhnää ja kauluriärsytystä, olihan se kipulääkettä lääkärillä saanut. Tiistaina alkoi jo liikkuminen kaulurin kanssa sujua paremmin ja tänään se ei enää tunnu rajoittavan menoa juurikaan. Eilen jo unohdin aamulla antaa kipulääkkeen, mutta Trau ei missään vaiheessa vaikuttanut mitenkään kipeältä, kunnon lenkille olisi halunnut ja ulkona kieri lumessa ihan innoissaan, ei siis omasta mielestään ole mitenkään toipilas enää. Yöksi sai kuitenkin varoiksi lääkkeen vielä.

Kurakelit nyt vähän hankaloittaa, mutta Traulle tehtiin ulkoiluita varten pieni suojapuku haavalle. Ihan se ei kaikissa kierimisissä pysy mukana, vaatinee pientä parantelua vielä, mutta suojaa nyt aika hyvin kuralta kuitenkin. Haavalappukin lähti hämmästyttävän helposti pois kun kokeilin vedellä läträämisen jälkeen rypsiöljyä teippiin. Yhdestä kohtaa lappu oli vähän haavassa kiinni, joten leikkasin irrotetun osan pois. Loppu sieltä sitten tippuikin itsellään ennen kuin ehdittiin katsoa tarkemmin mitä sen kanssa tehdään, eli ongelma ratkesikin itsellään.

Selkä Traulla on kuulemma hämmästyttävän siisti 6,5v corgiksi. Rintarangan loppuosassa yhdessä välissä kalkkeumaa, mitään muuta vikaa ei kuvista löytynyt. Tarkoittaa sitä, että tammikuussa suunnataan taas osteopaatille, kun se kerran Traulla auttaa. Ja jos se on edelleen osteopaatin mielestä aivan vino koko koira, niin ehkä jotain vesijumppaa kaveriksi. Tuo pieni muutos selässä voi oireilla, mutta voi olla oireilemattakin, eli sinänsä Traun oireiden syy on edelleen hivenen epäselvä, vaikka se on kyllä juuri tuota samaa kohtaa aristanut oireiden ollessa pahimmillaan. Nyt se on kyllä ollut aika oireetonkin taas.

Hyvää joulua kaikille!

Kesä meni talvi tuli

Hupsista, kuulumisia päivitetty viimeksi toukokuussa ja huomenna alkaa jo joulukuu...

Oltiinkin suurin osa kesästä ja aika pitkälle syksylläkin mökillä maalaiselämää viettämässä. Koirat saivat hengailla ulkona suurimman osan päivistä, ne pääsivät uimaan useamman kerran viikossa ja hihnoja eivät kovin usein nähneet. Temppuiltiin jonkun verran, mutta aika rennolla otteella. Sivuaskeleita molempien kanssa ja vanhan kertausta. Nyt on esineiden pito treenissä, sekä HTM-positiot. En muistanut, että kumpikin osaa ottaa mitä tahansa käskystä suuhun. Näitä ylläreitä aina välillä tulee, kun tuntuu "uuden" tempun oppiminen käyvän yllättävän helposti kunnes keksii millä sanalla sitä onkaan joskus tehty.

Yksi telttaretki tehtiin liesjärvelle, siitä ei sen kummempaa kerrottavaa jäänyt... Ensi vuonna lupaan, että retkeilen ihan vain koirien kanssa keskenäni, pääsee paljon helpommalla. No, jäi meille tästä reissusta sentään yksi ihan onnistunut kuva muistoksi :D

Molemmat kävivät kesällä myös fyssarilla ja Trau lisäksi hierojalla. Osteopaatti kun sattui olemaan kesälomalla juuri sillon, kun kotona pyörähtämässä käytiin. Traun selkä oli aika pitkälle kesään kokonaan oireeton, mutta nyt jumitukset ovat pikkuhiljaa hiipineet takaisin, eivät tosin ole missään vaiheessa menneet yhtä pahaksi kuin ennen kevään osteopaattikäyntejä. Lähinnä pientä jäykkyyttä levon jälkeen. Nyt otetaan rennosti, hierotaan varovasti ja laserhoitokuuri on menossa. Reilun parin viikon päästä on aika selkäkuviin, katsotaan jatkoa sitten sen mukaan miltä siellä näyttää.

Traun turkki on kasvanut aikoja sitten takaisin normaaliin pituuteensa ja paksuuteensa. Oli sen verran hyvä kokemus, että todennäköisesti Trau saa kesätukan myös ensi vuonna. Nytkin sillä on mahakarvat lyhyenä, vähentää tehokkaasti sisään kulkeutuvan kuran määrää.

Nyt ollaan oltu reilu kuukausi taas kotona. Koirilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua uudelleen kaupunkielämään, vaikka kesän aikana täällä oltiin ehkä pari hassua viikkoa. Olivat heti kuin eivät olisi koskaan täältä pois olleetkaan. No joo, alkuviikolla meno rokotusten jälkeen eläinkaupassa meni vähän villiksi, kun siellä oli monta iihanaa ihmistä joilta olisi voinut saada rapsutuksia. Ja lopulta Trau kiukustui pehmolelulle joka tuijotti sitä :D

Hiljaisuus

Hieman on blogin päivittäminen jäänyt. Tosin ei tässä olla nyt mitään erityistä tehtykään, jokohan me ollaan saatu kolme viikkoa mökillä asustelua täyteen.

Trau sai kesätukan, viime vuonna kun uhosin että turkki siltä lähtee jos taas näyttää tulevan kuuma kesä. Tuli helteet, joten lähti karvat. Vähän pöljältä se näyttää, mutta pieni hinta se on selvästi mukavammasta olosta. Nyt Trau makoilee välillä jopa auringossa, jaksaa lenkkeillä lämpimässä paremmin ja touhuaa muutoinkin pihalla enemmän. Uimaankin menee reippaammin, kun ei ole paksua turkkia lisäpainoa tuomassa, ja lisäplussana kuivuu nopeammin eikä kanna kovin paljoa kuraa mukanaan.

Uintikausi on avattu jo useampi viikko sitten. Tore on päässyt muutamana viileämpänä päivänä myös pyörälenkille juoksemaan. Metsäneläinten kohtaamiseen ollaan saatu molempien kanssa paljon lisätreeniä, muutama päivä sitten ei varmaan paljoa yli kolmea metriä ollut väliä peuraan ennen kuin toisemme huomattiin. Päivittäisten peurojen lisäksi ollaan nähty aika läheltä myös kurkia, supikoira, pupuja, metsäkanalintuja ja ilveksen jälkiä käytiin katsomassa. Lähinnä ajattelin katsoa, miten nuo ilveksen jälkiin reagoivat, mutta eivät juuri mitenkään. Kertaakaan eivät ole edes yrittäneet lähteä mitään eläimiä jahtaamaan, jos jätetään mökin pihalle laskeutuvat pikkulinnut laskematta. Piha-alueen ulkopuolella nekin saavat olla rauhassa. Kivasti on siis päässyt vahvistamaan oikeaa käytöstä.

Treenailut on olleet hetken kokonaan tauolla, nyt ollaan taas vähän kertailu vanhoja temppuja ja uuttakin opeteltavaa alkanut tulla mieleen.

Reilun viikon päästä on taas molemmilla osteopaattikäynti, joten piakkoin joudutaan palaamaan hetkeksi takaisin kaupunkielämään. Kenties jonkun kansallispuiston tai muun retkeilyalueen kautta koukaten, vähän keleistä riippuen. Onneksi kaupunkielämää ei ole pakko viettää pitkää aikaa putkeen, vaan voidaan aika pian osteopaatin jälkeen arpoa minne seuraavaksi kaupungin hälinää paetaan.